maanantai 22. heinäkuuta 2019

JOTAIN MUUTA



Heippa kaikki... Täällä heräillään pikkuhiljaa parin vuoden horroksesta ja keräillään tämänhetkisiä kuulumisia kasaan. parissa vuodessa on ehtinyt tapahtua monenlaista kun on kääntänyt elämän kokonaan ympäri ja ravistellut sitä niin että hiukset tippuu päästä. Eipä niistä sen enempää jauhamista, vaan haluan ihan alkuun kertoa suuresta toiveesta joka on toteutunut tässä viime lokakuussa, nimittäin omasta mökistä...piilopirtistä...luomisentuskan tyyssijasta MÖKKERÖPÖKKERÖSTÄ. Tulevissa postauksissa tullaan mitä luultavimmin seurailemaan tätä ikuisuusprojektia hulluine tuunauksineen useasti :)

Kaikki siis alkoi syyskuussa 2018, kun isäni oli bongannut netistä ilmoituksen Eurassa sijaitsevasta mökistä. Kuvia selailin ja soitin isälle takaisin, että tuota mennään katsomaan heti. Niin...sitä päätä se olikin selvää, että se olisi minun. Niinku rakkautta ensi silmäyksellä. 


Se on kumma miten jotkut asiat vaan tuntuu heti niin oikeilta... Just siltä mitä just minä tarvin. Se on vähän niinku ihmisten kanssa sama juttu. 

Tähän pakettiin kuului siis neljä eri rakennusta; itse punainen tupa, paja, hirsimökki ja autotalli/varasto. Piha on kalliota ja metsän ympäröimä. Paikka oli ollut asumaton n. 12 vuotta, eli remppailu odotti siis tekijäänsä.

Näinä heinäkuun helteinä onkin mukava aloittaa viime syksyn muistelut lämmityspuuhista:

Koska talvi oli edessä, tulipesien toimintaansaattaminen nousi kiireellisyyslistalla ykköseksi. Nuohooja siis paikalle ja hormien tila selväksi. Piippu sai käyttöluvan ja niinpä keittiön puuhella testattiin varovasti. Pienen tuprauttelun jälkeen veto lähti luistamaan ja huraa huraa hellan todettiin olevan toimintakuntoinen. Isä askarteli piippuun myös hatun.


Hella puunailtiin yltä ja alta. Luukut käsiteltiin grafiittivoiteella.


Ja kyljet maalattiin vanhan punaiseksi.



Lopputulos oli oikein oikein onnistunut.

Kamarissa olikin lämmitystilanne toinen... Vanha matala pönttöuuni oli oikeinkin kaunis, mutta siihen oli lisätty aikanaan sähkövastus niin kuin monessa paikassa on tehty. Päätettiin purkaa vastukset pois ja kokeilla saisiko muurista toimivaa yksilöä. 


Purkuhommat paljastivat karun totuuden. Muuri oli aivan hapertunut sisältä, joten purkutuomio oli ainoa vaihtoehto. Eikä muuta kuin toimeksi...




Tyhjää tuli ja yllättävän nopeasti, vaikka pelättiin hommassa lähtevän loputkin järjenrippeet. 

Isovanhempien perintökalleus saisi päästä nyt viimeinkin arvoiseensa paikkaan ja korvata pönttöuunin paikan. Tämä äärettömän rakas ja kaunis Högforssin kamiina on kuulunut lapsuuteni mökkireissuihin Merikarvialla ja nyt se muuttaa tänne mökkeröpökkerön kamariin ilahduttamaan ja tuomaan lämpöä. 


Pientä tuunailua myös tämä kaunotar vaatii kylkiinsä...

Vähän krassailua ja puhdistusta ja lopuksi grafiittivaha toi oikein kauniin pinnan tähänkin.  Vanhaan pohjaan laitettiin laatoitus.



Jottei hommat liian helpoksi mene, löytyi pientä pähkinää purtavaksi hormista joka oli muurattu tukkoon. Onneksi isään voi luottaa ja tämäkin hoitui melko kivuttomasti, hetkellisten voimasana ryöppyjen tahdittamana.

Siinä lämmitysyksikköjen tuunailuja tällä erää... Jatketaan seuraavassa postauksessa lisää remppatuunauksia :) Nyt koiran kanssa ihmettelemään iltaan tulisiko peura vastaan lenkkipolulla. Ihanaa olla taas hereillä :)


-Johanna-

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti