KADOTETTU LUONNONVARA

Meil on täällä Kuuselan tilalla alkamas laajennusoperaatio. Piharakennuksen kylkeen lätkästään 40 neliöö autotalli/varastokompleksia lisää. Vanhast varastost pitäs joskus (lue: seuraavaks kun mammutit juoksee mettis) valmistua meikäläiselle työtilat. No, tämän laajunen projekti luonnollisesti vaatii tämmösiltä kakkosluokankansalaisilta reissua tonne pankin puolelle rahan kerjuuseen. 

Eilen sit oli sovittunas aika tohon lähikonttoriin ja sinnehän sit joutu meikäläinenkin menemään pitkin hampain... Mää sit inhoon kaikkii tommost virallista diipadaapaa. Harmi vaan, kun muuten ei mitään saa, et nöyrryttävä oli :) Siinä sit kaikkia kuponkeja oli täytelty isännän toimesta jo valmiiks.  Tämä ystävällinen pankintäti oli ihan huuli pyöreenä, kun mulle ei löytynyt pankin kirjoilta mitään genreä, johon olisin kuulunut... Löyty kyllä ihan perus töissä olevaa, opiskelijaa, työtöntä, eläkeläistä, kotiäitiä (mihin yhdistetään pienten lasten hoito), ja mitä näitä nyt oli...

Täti siinä sitten kyseli, että miten se on mahdollista että voidaan elää vaan toisen tuloilla ja ite teen töitä kotona?? Ajattelin jälkeenpäin, että pitäiskö ruveta järjestämään opastettuja kierroksia täällä meijän torpalla, että kaikki pääsis ihmettelemään mimmonen mörkö täällä oikeen häärää. Aika vaikee on varmaan ymmärtääkkin miten paljon aikaa ja työtä vie pirtin ja vesien puulämmitys ym. koohotus mitä vanha ok-talo vaatii pysyäkseen pystyssä. Ja varmaan vielä vaikeempi ymmärtää, että joku haluaa sellasta vapaaehtosesti tehdä. Jotenkin vaan pysäyttävää silti, ettei näitä sielunsisaria ole enää tänäpäivänä maisemissa. Harmi heille... Ite rakastan tätä elämäntapaa ja se riittää mulle :) No onneksi ei tämä mun protestielämäntapa nyt pilannut tätä kerjuureissua, vaan laajennus päästään aloittamaan keväällä :) 
Eipä tarvi ihmetellä mistä tytär on perinyt geeninsä... Keskisormi pystyssä päin elämän tuulia, oli oikeassa tai ei :D <3

Hoh hoh... olipa vuodatus :P

Ihan muihin aiheisiin. Siivoilin tossa nurkkia ja löysin tämän upean valaisimen raadon, jonka olen lahjoituksena saanut. Tämä luomus on joskus ollut jalalla seisovaa mallia, mutta nyt hänestä saa osia moneen muuhun juttuun.

Nyt alkuunsa otin työstöön päällä näkyvän "rinkulan". Etsimään tälle siis jotain kaveria...

Kaivoin esille tämän ihanan Karhula purkin ja heitin pohjalle kullanväristä koristesoraa. Eikös tämä nyt sopisi rinkulan kaveriksi? 

No juuuu... Alimaisena on pyöreä peili. Ruusukynttilä tuo vähän väriä asetelmaan :) Se oli nopea ja helppo tuunaus ja aikas kivan näköinen. 

Tuli tuossa vähän ommeltuakin. Tuonne varastoon on kertynyt monen moista erilaista poppanaa,  pöytätablettia ym. kudottua kaitaliinaa ja jokasortin muutakin liinaa. Nämä vahvat kankaat ovat upeita materiaaleja. 

Otin nyt päältä ensimmäiset käteen osuneet tabletit. Hyvässä kunnossa olivat... lienevätkö koskaan olleet käytössä. Siihen sitten etsimään lisäosia ja suunnittelemaan mitä värkkäis. Tai ei sitä nyt sen enempää mietitä... kassi tästäkin tulee :)

No tämmönen ruskea pitsituuki on ollut vuodesta toiseen tuolla laatikon uumenissa, ja nyt oli hänen aikansa nousta päivänvaloon :) Nämähän on nyt ihan luodut toisilleen. Tikkasin liinan toiseen tablettiin ja sitten vaan palat yhteen. Vielä vanha patinoitunut metallinappi keskelle liinaa.

Kyllä tähänkin vuori tarvitaan.... ja nyt se saa olla hempeen ruusuista 

Vuoriin ompelin myös pikkutaskun ruusukankaasta. 

Bambukahvoja oli muutamat jäljellä, joten tähän nyt sellaiset...

... Että semmonen siitä tuli :) Ihan kivan kokoinen kassi noista tableteista tulee. Jos tämä lämmitti sydäntäsi, niin tämä yksilö lähtee matkaan hintaan 18€ :)


Lämmin kiitos ajastasi ja palataan taas uusin protestein ja ideoin :) <3


-Johanna-

SAIRASTUVALLA...

se olis sit kulunut viikko vedetty palvelijan roolia tehokkaasti. Molemmat lapset kunnon räkätautikohmelossa lojuneet sohvanpohjalla jo viikon... tuossa mietiskelin, että voi kun tulisi pian semmoset kelit että saisi heittää koko sohvan pihalle tuulettumaan, kun tämä tautiepisodi on ohi... hohhoijaa. Omat muruset eivät ole enää mitään vauveleita, vaan likkakin huitelee jo monta senttiä äitiään pidempänä (missä ei tosin kovinkaan paljon vaadita)... silti sydäntä raastaa kuunnella tappelupukareiden keuhkoja raastavaa yskimistä...sen tappelun lomassa. No, ehkä se on hyväkin merkki että lapset jaksaa tapella... ei siis kuolemanvakavasta taudista ole kyse :) Onneksi kevättä päin pusketaan kovaa vauhtia ja vesisade huuhtelee paraikaa lumikinoksia sileäksi. Se on kuin lupaus tulevasta vihreydestä ja selätetyistä räkäliinavuorista :)

Niiiin... vuorossa olisi romuhamsterin keräilyhulluuksia osa 2. Kaffepannut 

Monelle pannujen kerääjälle kohteena ovat kuparipannut, mutta täällä meikäläisen hyllyllä väritys ja materiaalimaailma on ihan toinen. Jos joku ihmettelee, että minkä takia näitä arvottomia alumiinipannuja ym. kukaan kerää... niinpä... hyvä kysymys. Nämä nyt vaan sattuvat hivelemään silmää siinä määrin, että ne(kin) luokitellaan täällä aarteiksi :) ja onhan näilläkin pannuilla melkoisia tarinoita takanaan. 

Ja jotain pientä näperrystä tässä palvelijan työn ohella on ehtinyt nypräämään. 

Pieniä avaimenperäpussukoita testasin muutaman kappaleen tilkuista. Varastossa on vino pino erilaisia vetoketjunpätkiä, jotka sopivat hyvin näihin pieniin näperryksiin, tilkkulaatikosta puhumattakaan... 

Näihin en mitään kaavaa tehnyt, vaan ihan tilkun koon mukaan taittelin kaksinkertaisesta kankaasta pussin ja vetoketju kylkeen. Nämä ovat monikäyttöisiä, vaikka lääkkeille, kolikoille, purkkapaloille, mitä pientä nyt keksiikin... 

Alimainen ruutupussi löysi jo uuden kodin, mutta muita voi kysellä hintaan 3,5€  jos tykästyit :)

Muutama nipsukukkarokin siinä valmistui, ja kankaat valikoituivat jo selvästi keeväänkaipuussa :)... vai olisko vaan kaipuuta siitä että lapset olisivat jo koulukuntoisia... kuka tietää ;) Nämä pikkupussit ovat siitä ihania, että pienestäkin kankaanpalasta onnistuu tekemään valmista. Toisaalta se kyllä hankaloittaa valintaa. Noita ihania pieniä kangastilkkuja jotka tahtoisi kaikki käyttää heti, on sadellut mulle monen monta laatikollista. Kiitos siitä kaikille ihanille lahjoittajille ja kaikille ohitsepääsemättömille kirppislöydöille :)

Pussin koko on n.11x14cm. Nipsun leveys 10cm. Tästä porukasta alimainen valkokukkainen pussi löysi myös jo uuden kodin, mutta muut ovat vapaalla jalalla hintaan 6€/kpl :)

LITSLÄTS kumpparit jalkaan ja rentouttavaa viikonloppua sinulle ja tervetuloa uudelleen <3 

-Johanna-

UUS KAVERI

Kävipä tässä ennen joulua niin hyvä tsäkä, että sain haltuuni tämmösen uuden tuttavuuden, jommosesta mimmosesta en ole voinut kuuna päivänäkään edes haaveilla, mutta siellä hän nyt uljaana nököttää... kaikenmaailman joulu ym. koohotusten johdosta, ehdimme tutustumaan toisiimme vasta nyt.

...Ja kyllä tästä Jukista vaan nyt tais tulla mun uus ompelumaailman bestis :)
Kyllä on ilo ommella veskoja kasaan tällä pelillä! Kuva on taas niinku kellarissa otettu, mutta ei se ole... koittakaahan saada jotain tolkkua siitä.

Tarkkana sai alkuunsa olla ettei lähe homma lapasesta. On meinaan pikkasen enemmän tehoja tässä teollisuusmasiinassa, kuin tossa kotikoneessa, millä on tähän asti sutkuttanut. Eikä tämä onni ja autuus tähän lopu, vaan samaan syssyyn yllärinä sain vielä lahjaksi teollisuussaumurin... tästä kaverista tulevaisuudessa lisää, jahka saadaan työtiloja joskus reeraan :) olisko parempaa joululahjaa voinut saada?? No ei... :)
Juu elikkäs Jukin kanssa huristeltiin edellisen postauksen kuvassa näkyneistä isommista kassiaihioista taas 3kpl. Kasaan. Nämä on nyt ihan suoraan kevät/kesä henkeen puhallettuja. Tuo ankkurikuosi on ihan kirkkaasti oma lemppari :) Eli koot, hinnat ja muut höpinät ovat aivan samat kuin edellisen postauksen 3 kassissa.

Kaksi ensimmäistä kangasta ovat pöytäliinoista ja ankkurikangas on ollut verhona :)
Alakuvassa vähän osviittaa kassin koosta.

Tyttäreni (12v.) tykästyi myös tähän ankkuriin niin paljon, että siitähän oli penaali värkättävä hänelle :)

Asiasta ihan toiseen...Minä en mikään kokkikolmonen ole, mutta tämä yksi resepti on ihan pakko laittaa, koska se on arvon raadin mielestä parasta mitä maa päällään kantaa :) ja vaativuustasoltaan just sitä mun tasoa.
Kaikki on saanut alkunsa ihanista naapureista, joilta kalareissujen mukana on saatu kassikaupalla kaloja kissoille.
Tämä valmistus kyllä herättää melkosta marinaa muun perheen suusta, kun "huumaava" tuoksu leviää asuntoon :-D.
Eli...
Vesi kiehumaan.
Kalat kaikkine rotkoineen päivineen kattilaan.

 Keitellään kypsäksi

Kaurahiutaleita kyytipojaksi

...ja lopuksi koko komeus sauvasekoittimella tai muulla härvelillä mössöksi.
Ja kissat kiittää :-)
Puhdasta ja lähes ilmaista ruokaa, mitä kissat rakastaa ainakin meillä yli kaiken.
Aunekin saapui kaapin päälle päivystämään operaatiota :-D

Kiitos kun poikkesit, ja iloista alkavaa viikkoa sinulle <3

-Johanna-

HULLUUTTA OSA 1.

Jeps, just sitä...
Joskus miettii, että onkohan jossain kohtaa tapahtunut joku väärinkäsitys... meinaan tässä luomisprosessissa omalla kohdallani. On tuo isäntäkin kerran jos toisenkin kutsunut hamsteriksi ja sellaiseksi ilmeisesti joku on tämän meikäläisen suunnitellutkin... varastoista päätellen. :)

Laittelen nyt näihin postauksiin mukaan joitakin hullutuksia, joita on tullut koottua nurkkiin vuosien varrella. Eikä niistä voi luopua... ikinä :)

Tähän alkuun huiskastaan kuva yhdestä tämän hamsterin kokoelmasta, eli herätyskelloista. Mää olen ihan hulluna näihin(kin)  :D Tässä kuvassa nyt ei ole kaikki kellot vielä koossa, mutta osa kuitenkin. Jotenkin tuo vanhan patinoituneen kellon tuoma aika on ihan erilaista... onhan tuossa kuvassa vähän uudempaakin mallistoa, mutta söpösiä kaikki tyyni 😊 mikään ei taida oikeaa aikaa näyttää, mutta sepä ei haittaa piiruakaan... parempikin niin, ettei aina tarvi olla ajan kanssa juoksemassa kilpaa.

Tässä alemmassa kuvassa kaikista kelloista rakkain. Se on euron kirppislöytö vuosien takaa... ruosteinen, kulunut ja ihana :)

Siinä ensimmäinen keräilykooste...


Jotain on käsityörintamallakin hitaasti, mutta varmasti tapahtunut. Tuntuu että kaikki aika kuluu nyt näillä pakkasilla pirtin lämmittämiseen ja sen seurauksena puiden kantamiseen. No, mutta jotain pientä kumminkin...
Laitoin tuossa viimeksi kuvaa uusista nipsuista ja nyt on valmistunut 3 ensimmäistä kassia.

... Elikkäs tämmöstä veskaa. Kaikkiin kolmeen on siis ommeltu tuo 24cm kassinipsu. Omasta mielestäni tämä nipsu on ehkä kaunein tähänastisista mitä olen käyttänyt. Kasseissa on sisällä puuvillasekoitteesta vuoritus ja kaikkiin on ommeltu myös pieni sisätasku, johon voi ne pienimmät hilpetöörit laittaa :)

Kokoa itse kassilla on n. 40×29cm, että tähän mahtuu jo vähän enemmänkin tavaraa föliin. Kantohihnana tuttu 1m. Ketju. Hinta näille teelmyksille on 22€/kpl.
Ja lisää näitä on valmistumassa... :) saksia on jo näytetty, että ompelua odotellessa.

Tuli siinä valmiiksi tämäkin yksi pitkäaikainen projekti...
Sain tämän harmaan villaneulepalan lahjoituksena, ja se on useamman vuosikymmenen takaa. Teos oli vielä puikoilla... ilmeisesti paita on pitänyt tulla. Takaosaksi ompelin pellavasekoitteesta palan...

Kuvat nyt aika vinkuroita, mutta ihan kiva kassi tämäkin. Pronssinvärinen nipsu on 18cm ja kassin koko n.20x26cm. Sisällä puuvillavuoritus. Kantohihnana 40cm pronssin värinen ketju. Hinta tälle neulepussukalle on 16€.

 On täällä taloudessa muitakin kierrätyspöhlöjä...

... tulevaisuudessa selviää mitä isäntä valmistaa kelkanjalaksesta ja eurolavoista... :)

Kirpeitä pakkaskelejä sinulle <3

-Johanna-

PÄIVITYS...

Kyllä taas kelpaa. Anopin tuomat neilikat availevat pikkuhiljaa nuppujaan ja herättelevät jo kevään kaipuuta...

Pakkasetkin ovat laskeneet. Sen pystyy vanhassa torpassa havaitsemaan ilman lämpömittareitakin, eikä tarvi edes näyttää nokkaansa ulkona... Nimittäin ikkunat ovat sulaneet (sisältä) :D
Pikkuinen kummityttönikin vietti ensimmäisen "hoitopäivänsä" kanssani, ja se vasta oli ihanaa se :) Mukava päivä siis.

Nyt on siis sopiva päivä aloittaa myös koruvarastojen päivitys. Joulun alla hupenivat erityisesti korvikset melkoisen minimiin. Muutamat koruhärpäkkeet vielä löytyi ja laittelin kaikki loput tuonne facen puolelle "aleen", jotta halukkaat kurkatkaapa sieltä tai laitelkaa viestiä meikäläiselle, jos näistä kuvista nyt mitään selkoa ottaa. Muutamalla eurolla lähtee loput korut liikenteeseen.
Uusia koruja tulossa keväämmällä, jahka tästä saadaan muut asiat pois konteista :)

....Tattararattattaaaaaa!!! Tilailin tässä taannoin uusia nipsuja, jotka myös ilokseni nyt saapuivat. Oli paketin sisältö vielä ihanampi, kuin osasin odottaa. Voin kertoa, että melkoinen työ on ollut pitää itsensä aisoissa ja hoitaa muita asioita, kun säkillinen näitä ylen ihania 24cm kassinipsuja odottaa kangasta ympärilleen :) Odotettavissa siis kevätveskoja ja neulan murjomia sormia... uskoakseni hyvinkin pian :)

Iloisia tammikuun päiviä, ja palaillaan pian uusin ideoin :)

-Johanna_

MUISTOJA...

Nyt kokoan muistojen murusia täältä tänään ikuisuuteen siirtyneen pappani muistolle. Vaikka luopuminen rakkaasta sattuu, on helpottavaa tietää hänen lähteneen onnellisena, hyvän elämän eläneenä rakastettuna ja arvostettuna.

Aika uskomatonta miten paljon sitä on omilta isovanhemmilta elämäänsä saanut... rakkautta, huolenpitoa, apua ja hyväksyntää. Hienointa on se, että on vastavuoroisesti voinut edes jossain määrin oman elämänsä myllerryksissä tuoda niitä samoja asioita myös heille.

Jos osaisin kirjoittaa, tulisi heidän tarinoistaan hieno kokoelma elämän kulkua... Ehkä voisin opetella.

Seuraavat muutamat muistelut toivottakoot pappalle rauhaa. Näistä ehkä joku muukin löytää muistojen murusia.

1.
Mummu ja pappa, niin nuoria ja rakastuneita...oooiiih <3 ...mutta ei siinä vielä mitään vaan tuo pappan silmäterä, kiiltävänä hohtava punainen paholainen siinä taustalla! Oman lapsuuteni ehdottomasti mieleenpainunein auto... koirakin tunnisti pappan Ladan äänen jo 3 kilometriä ennen kun auto kaarsi portistamme sisään. Muistan vieläkin, kun koira sai ulkotarhassa hyppyhepulin, niin tiesin että voin mennä portille odottamaan. Tämän elegantin eleganssia olivat karvaiset, mustavalkoiset leopardikuvioiset penkinpääliset... en unohda tuon auton tuoksua koskaan <3

2.
Pappan isä oli suutari, räätäli ja pikipöksy mut ei Pietari vaan Arvo :) (ja teurastaja ja parturi ja ja ja...). Tämän nahkapalakassin on siis isopappani valmistanut joskus monta monta kymmentä vuotta sitten... pappa käytti sitä Porin keskussairaalassa talkkarina toimiessaan eväsveskana ja lahjoitti kassin minulle tässä muutama vuosi sitten. Kassin arvoa ei voi edes mitata rahassa, se on nähnyt niin paljon suvun historiaa ja muistuttaa että mitä käsillä on tehty, se on aidosti tehty!

3.

Pappa oli painija, ja urheilumies henkeen ja vereen. Ensimmäinen painipuku oli kuulemma ommeltu äitipuolen aluspaidasta. Eino Grönin kanssa oli myös joskus jotain matsia otettu... näitä painitarinoita riittäisi loputtomiin. Painipalkintoja on laatikkokaupalla... tässä kakkulapio ja lusikka jotka ovat itselläni esillä. Niin kauniisti patinoituneet... lusikassa lukee 3. Palkinto 57kg sarja... eipä ole kovin iso äijä ollut tuo meidän pappa <3

4.
Rapukorun pappa sai lahjaksi v.-76. Rapu siirtyi jokunen vuosi sitten minulle, sillä samalla horoskoopilla olen myös varustettu.
Aikanaan se kulkeutuu minun pojalleni joka myös ravun merkillä on syntynyt... aarre siis tämäkin.

5.
Parasta kaikessa, yhteiset yhdessä koetut muistot. Tämä kuva on 80-luvun loppumetreiltä. Siinä laitetaan keväthangilla koivua klapiksi. Komeet on varusteet... kummallakin. Ajatella, että omatkin lapset ovat saaneet niin monta tarinaa ja kokemusta isoisovanhemmilta. Kaikilla ei tällaista mahdollisuutta ole, joten kiitollinen saa olla!

Ikävä on suuri, mutta parhaitakaan emme voi ikuisesti täällä pitää <3

Kiitos ajastasi, ja kerätäänhän tänäkin vuonna lämpimiä muistoja tulevia vuosia varten <3

-Johanna-

Roskia...

Vuosi vetelee viimeisiä tuntejaan... Montaa on tänäkin vuonna koettu... hyvässä ja pahassa. Molemmissa on näytellyt usein tärkeintä roolia ihmisluonnon kummalliset koukerot. Upeita uusia ihmisiä on tullut tutuksi, mikä on lämmittänyt erityisesti mieltä. Perhettä, ystäviä ja läheisiä rakastaa taas tänäkin vuonna enemmän ja enemmän. Kiitos kaikille. Jos jotain saisi toivoa, niin urheutta ja rohkeutta Suomen lapsille ja nuorille(ja miksei aikuisillekin) toteuttaa ja olla omia itsejään tämän valtavan arvostelevan ja vaativan maailman kourissa. 

Niiiiin....roskia...Niitä on tämänkin joulun saatossa kertynyt erityisesti erilaisten papereiden muodossa. Jokasortin karkkilaatikkoa ja mööpeliä kun lapsillekin paketeista ilmestyi, niin pahvia kasaantui myös uskomaton määrä yhden vaivaisen illan aikana. Ei siinä mitään, nehän ovat sitten niitä parhaita lahjoja minulle :-D En tiedä onko kukaan muu huomannut, mutta monessa pahvipakkauksessa on todella kauniita värejä ja kuoseja?

Kokosin siinä sitten loorat kasaan ja leikkelin pienemmiksi paloiksi...

Ihan parasta matskua ovat myös esim. Muropaketit. Isommat siivut säästän korttiaskarteluihin, mutta näistä pienemmistä leikkelen rakkaalla avustajallani Sizzixin big shot-leikkurilla korutöihin pahveja. Ihan saksillakin saa loistavasti leikeltyä monenmoista, ettei erityistä konetta sitä varten välttämättä tarvita. Itse olen tämän masiinan lahjaksi saanut ukoltani, ja taitaa paras lahja tähän asti ollakin :-D

Oma suosikkini on sydän... nappikorviksille teen tuota kehysmallia.

...tämäkin juuttikangaskuosinen punainen pahvi on aivan ihana... ja on muuten peräisin muropaketista :-)

Näistä saa aivan mahtavia pakettikortteja ja muissakin askarteluissa kierrätyspahvit ovat ihan vertaansa vailla.

... näin ne ovat nyt meikäläisellä käytössä tälläkertaa :-)
Tästä nyt kun pikkusen koruilua sivuutettiin, niin seuraavaksi taidankin postailla viimeisimmistä koruhullutuksista :-)
Heipat siihen asti, ja turvallista vuodenvaihdetta kaikille!

-Johanna-