lauantai 24. lokakuuta 2015

RAITOI...

Siinä se sitten vetelee loppujaan mukuloitten syyslomaviikko ja itsekin pääsee taas ensi viikolla morjestamaan ihania ihmisiä töiden pariin :)
Meillä pidettiin tuossa  perheen kanssa pihatalkoita ja grillaustakin piti vielä harrastaa ennen grillin paketoimista talviteloille... Vettähän sieltä alkoi huiskimaan niskaan, joten haravat ja haravoijat siirtyivät sisätiloihin. Kiitos ja kunnia jälleen kotimme sydämelle, eli vanhalle maalinsa rapistaneelle pönttöuunille, saimme makkarat kuitenkin kuumiksi ilman sähkövempaimia... ja siinä samalla torpankin :)


 Tässä kaikenmaailman hössötyksen lomassa ehdin värkkäillä muutaman patjaraitaveskan, joita jo taannoin lupailin. Lisää näitä on tulollaan, jahka kerkiää valmiiksi asti :). 
Nämä kankaat ovat siis ihan oikeita VANHOJA, puhtaita ja hyväkuntoisia patjakankaita, eivät uustuotantoa. Näistä saa kyllä ihan omat sävärinsä näistä raitavanhuksista... miksi ei nykyään saa enää mitään vastaavaa mistään. Itselleni näitä aarteita on tipahdellut monesta eri yhteydestä. Useimmat olen ihan omin käsin kuorinut patjoista irti,  ostanut kirppiksiltä ja saanut lahjoituksina.  No mutta, tällaisia näistä...




 ... Pronssin värinen nipsu on 18cm leveä ja kantohihna on 1m pitkä. Kassin koko n. 21x30cm. Vuoritukset ovat farkkua ym. vahvempia materiaaleja. 
 
Tämä viimeinen veska on muuten vastaavanlainen kuin ylemmät raitaiset ystävänsä, mutta kangas on  liukkaampaa vanhaa pöytäliinakangasta.
 ... Kassien hinta on 18€/kpl :)

Sitten tämä on nyt ihan pakko laittaa tähän, kun tontut kohta kolistelee nurkissa... Sain tässä taannoin ystävältä remontin alta löytyneitä vanhoja joulupapereita. Siis meikäläinenhän oli ihan myyty kun availin näitä kauniisti viikattuja retrohelmiä... aivan mielettömämän upeita kuoseja!! Aika liikuttavaa lukea joulutoivotuksia joita paperien kylkeen on selvästi kirjoitettu rakkaudella... Väkisin alkoi miettiä mitä lahjoja tuolloin on papereihin kääritty. Tuskin mitään niin teknistä ja aivotonta krääsää mitä nykyään... Uskon vakaasti, että paketeissa on ollut jotain, mikä on lämmittänyt aidosti saajansa sydäntä. 
Tämä tonttukuosi oli ihan kirkkaasti oma lemppari... tähän ehkä käärin itselleni lahjan :D Laittelen postausta likempänä joulua,  kun keksin mitä ihanaa näistä syntyy...

 

 Kiitos kun lukaisit ja lempeitä syystuulten puhalluksia sinulle :)


keskiviikko 21. lokakuuta 2015

SYYSLOMATERVEISIÄ...

No nyt on osunut kyllä nappiin luontoäidin sääsuunnitelmat tälle koululaisten syyslomalle. Aurinko on paistanut ja lämpötilat keikkuneet mukavissa lukemissa. Meillä tätä iloa juhlistettiin pakkaamalla juniorit, koira ja me aikuisväestö autoon ja suunnistamalla nokka kohti metsää. 
On melkoisen voimaannuttavaa saada mönkiä hetki ihan täydessä luonnonrauhassa (lukuunottamatta oman väen möykkää). Koska metsätilkku on meikäläisten oma, oli nuotiopaikan askartelu sallittu :)... Tämä homma osoittautuikin melko hauskaksi koko perheen projektiksi. Tässäkin käytettiin toki myös kierrätystä, sillä laahasimme mukanamme vanhan valurautaisen "noidan padan", jotta puiden polttaminen olisi turvallisempaa. 


 

Labradori Lassen mieleen olivat erityisesti nämä suopohjaisen metsän haisevat ojat... AAAHHH :D Mahtava reissu, tällä jaksaa taas uusin voimin :) Käykäähän rakkaat ihmiset nauttimassa syksyisestä metsästä!! Siinä on taikaa...

No, mutta juu... on tässä jonkin sortin käsityöhommiakin hääräilty. Viime postauksen tunika/mekkohuuman jatkoksi, päätin kokeilla ommella vähän vastaavanlaista tunikaviritelmää, minkä tuunasin viimeksi vanhasta mekosta. 
Tälläkertaa innoittajana toimi ystävältä saatu aivan ylenpalttisen ihana kangas, joka kuuluu myös siihen "voiko tätä edes leikata"-genreen :)

Muuntelin kaavat tähän hommaan sopiviksi erään mekon kaavasta... Avustavaa henkilökuntaa riensi jälleen heti paikalle, kun sain kaavapaperit levitettyä. (Joskus se oman työhuoneen kaipuu iskee ja pahasti ) :D


Siitä sitten kangas paloiksi ja kursimaan kasaan... Pakkohan tähän oli laittaa tämä oranssi pitsiunelma rinnuksille ja keltaisia nappeja sinne sun tänne :) Helmassa kulkee vihreä vinonauha. Tämä kangas on kyllä niin käsittämättömän ihana. Onneksi sitä jäi vielä melkoisesti odottamaan uusia ideoita :) Kuvassa värit vähän plaisut...




Tässä sitten takaosa. Keskelle virkkasin kevyen vyön. Tämän tunikan koko on 38/40 ja malli on väljä... Jos tästä uniikista tunikasta tykkäsit, niin saat sen omaksesi hintaan 25€ :)


On tässä viimeaikoina tullut pakerrettua taas erilaisia sytykeruusu versioitakin.
Jälleen kaivettiin lisukkeeksi esille iki-ihanat pitsit ja pellavalangat...



Tälläkertaa pakkasin ruusut vanhoihin lasipurkkeihin. Kannet maalasin ensin vaaleiksi, pitsit päälle, ja pellavanarua ympärille...  pieni "roses"- lappunen kylkeen... 




Purkissa on 6 ruusua. Kivoja tuliaisia ja vaikka joululahjoja ystäville. Hinta purkille on 6€.



Täräytetäänpäs tähän lopuksi vielä tämä pipokokeilu, jonka tein tässä taannoin...


 
Eli tällainen blingbling neulos löytyi isännän mummulta saadusta kangaslähetyksestä... Ilmeisesti joku hamonen tästä on joskus suunniteltu tulevan, mutta on hiukan jäänyt kesken. Tästä lähdin ihan summamutikassa leikkaamaan pipomallia... isohan siitä tuli, mutta useamman korjailun jälkeen sain siitä ihan päähänsopivan. Ja kylkeen TOTTAKAI jonkun taitavan käsinvirkkaamaa pitsiä :) Ihan kiva ja nopea projekti...



Upeaa syksyistä loppuviikkoa sinulle!!
Kiitos kun lueskelit tämänkin höpinän :)

perjantai 9. lokakuuta 2015

MÄ OLE RAKASTUNU...

... Siis todella ja täysillä. Tämä rakkauden kipinä on syttynyt jo moooonta vuotta sitten,  mutta nyt se on leimahtanut liekkiinsä pienen virittelyn avulla :) tämä ilosanoma on ihan pakko jakaa täällä kaikelle kansalle.

Ja saanko esitellä tässä tämä rakkauteni kohde kaikessa alkuperäisyydessään... Anteeksi ei ihan kaikessa alkuperäisyydessään, sillä vuosia sitten olen jo irrottanut tästä helmasta n. 30cm rimpsuhelman, mutta homma on jäänyt siihen. 




Tämä uskomattoman upealla värityksellä varustettu mekkounelma on ollut siis varastossani ainakin sen 15 vuotta... Sen työstäminen on vaan jotenkin jäänyt, sillä tässäkin kuten monessa muussakin työssä iskee tuska leikata näin upea luomus osiksi (joo tiedän, hullua on)... Tämän on muuten taidokkaasti valmistanut aikanaan Kirjokangas Helsingistä. 





Kun on syntynyt tällaiseen ladonovi malliin niinkun meikäläinen, ei voi kuvitellakaan laittavansa päälleen mitään puhvihihalla varustettua vaatekappaletta. Sääli sinänsä, sillä sellaiset hihat ovat just ihania... siis jonkun muun kuin minun päälläni. Eli tästäkin mekkosesta oli hihojen lähdettävä, ei auttanut mikään. Mutta eipä hätää, niistä sai rakennettua mitä ihanimmat taskukappaleet etuhelman koristukseksi ja siihen vielä napit höysteeksi. Mekon kokolapussa luki 42. Hiukan sai kavennushommeleita saumoihin tehdä, että malli sopi omaan 36/38 kroppaan.



Kädenteille laitoin punaista vinonauhaa ja lopuksi vielä kruunuksi työn päälle pistelin mummun virkkaaman pitsiliinan etumustaan... Valmis ja niiiin rakas uusi lempparivaate on syntynyt :)


Laitetaanpas tähän vielä viikonlopun kunniaksi niitä karkkisenherkkusia pussukoita joista jo aijemmin hiukan vinkkasin. Eli sain taas käsiini niin ihania kankaita, että ihan pakko oli muutama herkkupussukka valmistaa... vaikka nyt piti kyllä tehdä jotain ihan muuta :) Mut hei kattokaas ny näitä... Ei voinu mitään :)

 



Mausteeksi sydämiä ja pitsejä ja parit napit... 
... ja tämmösiä niistä sit tuli :)






Näitäkin saapi tiedustella viestitse jos kiinnostuit :) Eli pussit tottakai kaikki kierrätysmateriaaleista valmistettuja, vuoritettuja ja 15cm nipsulla varustettuja.

Herkullista viikonloppua sinulle, ja kiitos ajastasi :)

-Johanna-

keskiviikko 7. lokakuuta 2015

Kukkia ja pitkää ikää...

 

Tähän kirpakkaan syyspäivää lähdettiin hyvillä mielin... Eilen nimittäin poikkesin kimpsujeni ja kampsujeni kanssa Harjavallassa järjestetyillä ikäihmisten hyvinvointipäivillä, joihin olin saanut kutsun tässä jokunen viikko sitten. Väkeä riitti ja tunnelma oli lämminhenkinen, kiitos siis järjestäjille. Monenmoisia kysymyksiä riitti näiden Onnenomijan käsitöiden suhteen ja ihanaa palautetta sateli runsaasti, siitäkin vielä kiitos kaikille :) Erityisesti mieltä lämmittivät jo pitkälti mummoikään ehtineiden ihanien naisten kunnioittavat sanat käsityön puolesta. Enempää arvostusta ei voi edes toivoa. 

Paljon ideoita ja toiveitakin heitettiin ilmoille ja se vasta hyvä onkin! Raidalliset patjakangaskassit ainakin nyt lähtevät suunnitteluun :)


 Mutta sitä ennen...

Facebookin puolella joku on ehkä käynyt vilkaisemassa nuo viimeisimmät kukkapussukat, mitä värkkäilin tuossa jokin aikaa sitten. Näistä nyt osa on jo lähtenyt uusiin koteihinsa, mutta huiskastaanpas ne nyt kuitenkin tänne vielä tehtyjen töiden joukkoon.

Kuten jo aijemmin olen ilmaissut, ei tuo virkkaaminen ole se "mun juttu"... liikaa laskemista ja ohjeen seuraamista muutenkin. Halu on silti ihan valtava tarttua virkkukoukkuun ja jotain saada siitä langastakin väännettyä :) Eli isoäidinneliöitä virkkailin viimeksi ja nyt oli pakko koittaa tätä vanhaa kukkamallia (oli sen verran hyvä ja yksinkertainen ohje, että uskalsi lähteä koittamaan). 




Kukkia varten oli jo ommellut muutaman pussukan valmiiksi, eli kukat pääsivät heti omille paikoilleen... ja kyllä, tästäkään hommasta ei selvitty ilman iki-ihania nappeja, joita ei voi koskaan olla liikaa :)

Tällaisia nämä nyt sitten ovat





...Ja vaikka talvi onkin kovaa vauhtia tuloillaan, iski nyt ihan hirmuinen tarve värkkäillä jotain ihan supermakeaa karkkimaista hömppää :)... eikä tähän vähiten vaikuttanut anopin tuoma kirppislöytö kangasnippu. :) Katsotaan mitä tästä lähtee syntymään :) 
Heipat siihen asti...  ja pitäkäähän varpaat lämpiminä :)