tiistai 27. syyskuuta 2016

PURKEIST

Se on sit se aika vuodesta, kun kauppojen hyllyt tyhjenee nenäliinapaketeista ja kurkkupastilliaskeista. Apteekissakin vierailee varmasti useempikin räkänokka apua tuskaansa toivoen. 
Joo...flunssan kourissa ollaan täälläkin. Viikonloppuna iski tauti niinku salama kirkkaalta taivaalta. Veto pois ja kärsä ihan tukossa. Tuntuu, että jos niistän vielä kerrankin, nii nenä irtoo siihen räkäliinaan ja aivot poksahtaa paineesta tuusan nuuskaksi. Ei auta...pakko ottaa riski ja niistää se 1000. kerta. 

Jotain pientä hääräilyä on pakko harrastaa, vaikka olo on edelleen kun kivitetyllä.

Mulla on "aika" paljon noita lasipurkkeja. Niitä on kertyny omasta takaa ja lahjotuksena oon saanu kans ihania yksilöitä, isosti kiitos niistä. Lasipurkit on yks kierrätyksen helmi, niistä voi meinaa keksiä monenmoista. Tänään niistä tehtiin tuikkukippoja.

Mä otin tähän hommaan nyt kahta eri mallia purnukkaa, vaaaanhaaa kirjansivua, liima/vesiseosta, sutin, pitsiä, nappeja, pellavanaruja ja juuttinarua. 


Ensiks miksasin ton liiman ja veden, minkä jälkeen silppusin kirjansivua.


Alotellaas tällä siloposkisella purkilla...


Näin kirjasilppu silotellaan purkin kylkeen liimalitkun avulla. Päälle vielä kerros litkua.


Näin... toiset purkit tollasia kantikkaita. Sitte annetaan kuivua.


Ny on pakko ottaa esille tämä mun aarteitten aarre. Oon saanu tämmösen laatikollisen erilaisia pellavalankoja. Nää on niiiiiin kauniita ja pala historiaa <3
Tästä lähtee nyt näihin tuikkukippoihin vähän koristusta...muun hilpetöörin lisäks tietty :-)

Ystävältä olen saanu näin ihania puisia sydännappeja <3 ne sopi nyt tähän hommaan oikein hyvin...mun mielestä.


Eli kuumaliimalla napit purkinkylkeen, juutti- ja pellavanarua yläosaan. Eka valmis :-) tämä oli siis sitä kantikasta mallia.

Sitte se siloposkimalli...


Tähän laitettiin nyt pitsiä ja sitä pellavanarua...nii ja tuo nappi.


Sitte testaus. Hienosti tuikunvalo tulee läpi, vaikkei paperi ollutkaan ihan silkinohutta.


Ja tässä toinen pari valaistuna :-)

Tämmösiä sairashuurusia hommeleita täällä torpassa tänään.

Mukavaa viikkoa sinne ja niistämisiin :-)

-Johanna-



perjantai 23. syyskuuta 2016

FANIPAITA

Lasten kanssa elämää pyörittäessä eteenpäin, tulee vastaan jos jonkunnäköstä episodia. Joskus niitä tulee ihan ilman syytä (aikuisen näkövinkkelistä) ja joskus siihen on ihan aikuisten oikeesti hyväkin syy. Jännä juttu, sitä itestäänkin löytää merkillisiä ulottuvuuksia tässä tiimellyksessä. Seesteinenkin äiti muuttuu nanosekunnissa itte piruksi, jos omien lasten tasa-arvo ja oikeudet on vaakalaudalla. No, mut tää nyt on tätä...

Kyllä ne mukelot ihan itekkin aiheuttaa näitä episodeja, ja niinhän niitten kuuluukin tehdä. Haastaa aikuiset. Erityisesti nuo teinit on niin mahtavaa porukkaa. Käsittämättömiä raivareita ja sitte taas kuitenkin ollaan niin pahoillaan. Kantapään kautta kokeillaan kaikki ja aikuiset vetää herneen nenään...osa tuntuu vetävän ihan koko palon. Melkosta <3 :-) 

Arvostusta lapsille ja nuorille just sellasina kun he on, sitä ne tarvii. Tästä aiheesta syntyi seuraava tuunaus. Tätä ei voi kyllä käyttää teinarin läsnäollessa, koska se vaan ois niin NOLOO (arvostan)!! ;-) 

Juniori siis rakastaa futista. Hänelle on äärettömän tärkeetä, että peleissä käydään kattomassa ja kannustamassa. Aina ei mene putkeen...kellään, mutta silti kentänlaidalla fanitetaan satoi tai paistoi.  Aattelin nyt tuunata itelleni pikku-ukkelin oman fanipaidan. 


Eli ihan perus H&M:n musta huppari olisi pohjana. Eikös niissä fanipaidoissa oo aina se pelinumero? Eli valmista kutosta googlaamaan kuvahaulla, kun en osaa piirtää. Ja niitähän löyty...


Siitä sitten yhden muokkasin tarvittavaan kokoon ja tulostin kaavaksi.


Ystävältä olen saanut tilkun tällaista valkoista teknistä urheilukangasta, josta nyt tämän numeron ajattelin värkätä. Ensin silitin tukikankaan paikoilleen ja siihen piirtelin kaavalla sen kutosen. Tarkoitus oli tämä tehdä liimaharson kanssa, mutta sitäpä en nyt löytänyt tähän hätään mistään... johonkin liian hyvään paikkaan on sekin säilötty.


...näin. Sitten leikkaus irti kankaasta ja sovittelemaan hupparin selkään.


Kiinnitys tiheällä siksakilla. Numero oli nyt paikoillaan. Jotain höystöä vielä kaipaisi, joten nimikointia lähdin suunnittelemaan.


Mitkään kirjailuhommat ei todellakaan ole meikäläisen juttu, mutta tämmöstä vapaalla kädellä hömppäröintiä siitä nyt tuli :-)


Ja näin on fanipaita valmis :-)
Eikös se Tuiskun Anttikin laula, että "oon sun fani, vaikka kaikki menis per....leen" ja näin se tässä tapauksessa just on :-) <3

Läheistentäyteistä viikonloppua, ja pitäkää huolta toisistanne <3

-Johanna-






torstai 15. syyskuuta 2016

AJAN HERMOLLA


Viime viikonloppuna käytiin ystävän kanssa ihmettelemässä maailmanmenoa Suomen Turuuus :-) bussi kuskasi hienosti täältä maalta suoraan kaupungille ja siitä sitten jatkettiin jalkasin kaupunkikierrosta. Tämä reissu ei ollut nyt mikään nähtävyysreissu...tää oli semmonen "muutenvaan-reissu" :-) 
Siinä kun eri kauppoja kierreltiin, jäi tämmöselle muodista mitään tietämättömälle ihan selväksi, että nyt eletään selkeesti tunikoiden, mekkojen ja pitkien liivien aikaa. Kyseisiä kolttuja ja muita riipuskeli tangoissa silmän kantamattomiin ja niissä riippuvat hintakupongit vasta silmiä särkikin. En nyt viitti tähän lähteä merkkejä ja hintoja rustaamaan ja niistä marmattamaan, kunnei semmosta kukaan jaksa. Todettakoon vaan lyhyesti, että aikani niiden kahdella saumalla yhdistettyjen hintahirviöiden  joukossa kahlattuani oli missioni seuraavasta työstä selvä. Pakkohan tollasta on koittaa itekkin kasata... 

Kaavotus tämmöseen universumin yksinkertasimpaan (ja myös mukavaan) teelmykseen ei suurtakaan tähtitieteellistä koulutusta vaadi. Minä otin avuksi jonkun 90-luvulla piirtämäni jakkukaavan, josta lähdin tätä seuraavaa koetunika/mekkoa värkkäämään. Hiat vaan poikki ja mittaa lisää.


Tähän tein nyt kaksi eri koon kokeilua, toinen koko 40 ja toinen 42. Syy tähän johtui nyt kangasvalikoinneistani, joiden määrä rajoitti kokoja. 


Tämä ensimäinen kangas on toiminut aikanaan jonkinsortin irtopäälisenä jossain patjassa. Kunto on erinomainen, kankaan materiaali ihan passeli ja määrä just riittävä koon 40 tunikaan.

 
Seuraava perinteinen kangas on ihanan joustavaa ja pehmosta collegea. Tämä pala on jostain meikäläisen kangaslootaan eksynyt... en kyllä kuollaksenikaan muista mistä. Vanha hän kuitenkin on. Tästä siis tunikaa kokoa 42. 


Anopin kirppislöytö  pääsi käyttöön... taisin nämä nappipötkylät joskus esitelläkin. Sieltä valikoitui molempiin valmistuviin teelmyksiin tällaiset mustankirjavaiset napit taskunsuita varten. 
Nii ja ne ite taskut... ne valmistu molempiin pitsiliinoista. 
 
Työvaiheita ei paljon esitellä tarvii. Kaksi palaa yhteen, alavarat pääntielle ja hiansuihin, taskut paikoilleen, vyölenksut...


Eli tämmönen...


Tätä on kiva höystää erilaisilla huiveilla. Vyötärön nyörivyötä voi hyvin käyttää edessä tai solmia taakse. Antaa kivasti muotoa. Tunikan pituus n.95cm.


Siinä sitten oikein päälle pykättynä.


Malli on melkonen pörröpää, pahoittelut tästä. 
Mukava vaate, ja soveltuu moneen menoon. Allekin sopii ilmojen viilettyä vaikka trikoopaita. 

Sitten se toinen teos.


Eli tämä oli nyt sitten kokoa 42. Pituutta tunikalla n.100cm.


Sama peli, että huiveilla saa kyllä kivasti muokattua tyyliä. Tässä nyörivyö mustana.


Koko on meikäläisen päälle aikas iso, että istuvuus ei nyt ihan mallikas ole, mutta näkee tästä nyt vähän osviittaa.


...näin. 

Siinä sitä olis nyt pari ihan viimisen muodin mukasta vaatetta reerassa ;-) 

Ollaanki taas jo loppuviikossa...ohhoh... ihastuttavaa viikonloppua ja palaillaan taas uusin "protestein" ;-)  <3 

-Johanna-

perjantai 9. syyskuuta 2016

TYYNYLIINATUUNAUS 


Tää on taas niitä juttuja mitkä ottaa sillai kevyesti sydänalasta, vaikka samalla mieli kehottaa toimimaan ja kokeilemaan. 
Nyt on nimittäin työnalle otettu vanhojen pitsireunaisten tyynyliinojen tuunailu. Nämä historian helmet kuuluvat siihen meikäläisen kirppisostoslistan kärkipaikkaan. Jos näitä liinoja vastaan jossain tulee, niin ohi ei pääse ei sitte millään...siis jos hinta on sitä luokkaa, ettei perhe joudu syömään kaurapuuroa seuraavaa viikkoa tämän ostoksen takia. Hyviä löytöjä olen näköjään tehnyt, kun näitä(kin) löytyi tuolta varastosta melkonen keko. Lahjoituksenakin olen tosin saanut näitä ihanuuksia, ja isosti kiitos niistä. 


Tässä nyt muutama saman pitsin omaavaa tyynyliinaa, jotka työstöön lähti. Ja nyt se kaikista vaikein ja sydäntä koettelevin osuus, eli liinojen leikkaus. Tämmöseen aarteeseen kun iskee sakset, niin se on kyllä aika tuskaa. Heidän tarkoituksensa nyt kuitenkin on jatkaa elämäänsä uudessa muodossa, joten ei auta kun antaa saksien viuhua :-) 
Näiden liinojen kaveriksi valikoitui tälläkertaa ruutua... sopii nyt syksyyn nämä ruskean ja harmaan eri sävyt niin läiskästään niitä nyt tähän. 


Ensimäinen ruutukangas on peräisin paidan selkäkappaleesta. Väri on tosi ihana.


Ruutu nro. 2 on vanhaa verhoa. 

Eli sitten yhdistelemään kankaita. Näistä olisi nyt tarkoitus koota koristetyynynpäälisiä. Koko olisi ihan sellaseen peruskoristetyynyyn mitotettu. 


Lisukkeita tarvitaan tottakai myös. Näihinkin ylläri ylläri pitsiä, nappeja ja pellavanarua.




Yhdistelyt ja testailut tuottivat sitten seuraavanlaisia väkerryksiä. 


Ensimäiset tyynynpääliset näyttävät tältä. Sisälle ompelin käsin kiinnitysnauhat, jotka nekin kierrätystavaraa jostakin.  


Keskellä yksityiskohtana pellavanarulla kiinnitetty nappi.


Toiset tyynynpääliset hiukan erilaiset. Näissä koristuksena pitsiliina ja nappeja. 

On nuo vanhat pitsikoristellut ja kirjaillut liinavaatteet upeita. Vaikka hiukan heikottikin nämä silputa, niin kyllä näistä uudistetuistakin ihan kivat tuli  :-) . 

Mukavaa viikonloppua kaikille <3

-Johanna-

tiistai 6. syyskuuta 2016

Tuikuist

Mä olen polttanu tuikkuja läpi kesän, mutta nyt syksyn saavuttua tämä ihanien tunnelmanluojien kulutus räjähtää taas käsiin. Noita tyhjiä metallikuppeja siis kertyy melkonen kuorma muutamassa viikossa. Tuolta internetin valtaväyliltä löytää jos jonkinnäköstä teelmystä mitä taitavat käsityöharrastajan ovat näistä tuikkukipoista loihtineet. Meikäläinenkin sitten jotain päätti kokeilla.


Mulla on ihan ikiomat pellisakset, jotka nyt otin käyttöön. On tuo alumiini vaan hieno materiaali... taipuu vaikka mihin.


Tähän hommaan leikkasin kiposta pohjan irti ja jäljelle jääneen reunaosan puolitin keskeltä kahteen osaan.


Sukkapuikon kanssa pyörittelin reunasuiroista sydämiä. 


Siimalla yhdistin sydämiä 4kpl. Nippuun, jolloin syntyi jonkunnäkönen kukkanen. Metallilanka olisi ollu parempi vaihtoehto, noooo ensi kerralla viisaampi :-)   keskelle pujottelin rykelmän helmiä.


Sitten paksulla neulalla reikä, josta korupiikki läpi. Pihdeillä piikki lenksuksi ja koukku päähän...


...näin syntyi taas yhdet kierrätyskorvikset :-) kivat ja kevyet. Metalli on kaunis materiaali käyttää koruissa, kun valo taittuu niin hienosti joka kaaresta. 

Ei maar... Lämmitellään ajatuksia kynttilän valossa ja funteerataan mitä seuraavaks keksitään. Mukavaa loppuviikkoa kaikille <3