KAMARIN KOHENNUSTA

On se ihan mielettömän upeeta miten ihanat ilmat vielä on osunut tähän muuten jo syksyn tuoksuiseen elokuun loppuun. 

Yläkuvan kaunistakin kauniimpi verkonkutoja nautti myös parvekkeella auringonsäteistä. Joka kerta tämän taiteen tekijät pysäyttävät ihastelemaan. Voi kyllä minä niin rakastan hämähäkkejä <3

Mökkerökuulumisia... Joo. Seuraavaksi olisi kurkistus kamarin puolelle.
Eli kamarin remppa aloitettiin tuolla jo aiemmassa postauksessa kertomallani pönttöuunin purkamisella. Kun lämmityssysteemit saatiin päivitettyä, puhdistettiin katto ja maalattiin se valkoiseksi. Tämän jälkeen alettiin laittaa seiniä kuntoon.
Kun talo on ollut asumaton vuosia on selvää, että pinnat vaativat enemmän tai vähemmän reerausta.

Tässä kuvassa näkyy alkuperäinen tapetti ja lattia. Seinissä oli siis levyt ja vaaleanpunainen tapetointi. Lattiassa oli päällysteenä petrolin värinen huopamatto. Suunnitelmia tehtiin taas... monta. Lopputulema oli se, että kurkataan miltä väliseinän hirret näyttävät ja mietitään sitten lisää.

Hyvältähän ne näytti. Eli ei muuta kun pahvit ja paperit pois ihanan hirsiseinän edestä. Koska meikäläisen pää on mitä on, niin pakko oli säästää pala vanhaa tapettia... pala talon historiaa.  

Näin hieno seinä sieltä paljastui <3

Isommat lommot ja tikut hioin pois ja sitten öljyä päälle. 

Ennen ja jälkeen....Saatiin siitä aika paljon erilaista tunnelmaa aikaiseksi. 

Päätyseinää ei lähdetty purkamaan levyistä. Lommot tasoitettiin massalla ja valkoinen pohjamaali sutaistiin päälle (sutin varressa isäni, korvaamaton remppareiska <3 ). Olen jo monta vuotta haaveillut valokuvatapetista, mutta eipä ole sopivaa seinää ollut meikäläisen asunnoissa. Nyt olisi siis aika toteuttaa tämäkin haave. 

Ihanaakin ihanampi kukkatapetti löytyi Terrasta, ja sopii täydellisesti hirsiseinän kaveriksi kamariin. Asentaminenkaan ei ollut yhtään niin hankalaa mitä ajateltiin ennen työhön ryhtymistä. Neljästä palasta koottiin seinä uuteen uskoon. Hukkapalojakin jäi vielä myöhempiä tuunailuja varten säilöön.

Onneksi lattian huopamatto ei ollut liimattu kiinni, vaan lähti ilman suurempaa kipuilua pois hyväkuntoisen lautalattian päältä. Maali oli lattiasta ihanasti patinoitunut ja saa jäädä sellaiseksi miltä luuttuamisen jälkeen näyttääkin.
Mökkerön kalustoon kuului ostohetkellä tuo kuvassa näkyvä ihana lipasto. Se sai myös kevyttä öljykäsittelyä osakseen ja sopii nyt täydellisesti kamarin kokoonpanoon. Kyllä mää nyt tästä niin kauheesti tykkään <3

Tämä on varmaan kulunein klisee ikinä, mutta syysillat kyllä on vaan niin ihania etten saa niistä tarpeekseni. Parhautta on tämä aika, kun karvakuonokin pääsee vielä lämpimään luonnonveteen uimaan ja voi valutella märät kutrinsa kuivaksi auringonlaskussa ihmetellen maailman kummaa menoa.

Ihanaa viikonlopun jatkoa kaikille :)

-Johanna-

AARTEITA

Nyt on tehty muuttoa. Kerrostaloelämää tuli vietettyä puolitoista vuotta ja se riitti enemmän kun hyvin. Ei sovi meikäläiselle ja piste. Nyt on uusi koti ja elämä kullan kallis, josta kootaan loppuelämän palaset kokoon. Olen kiitollinen <3

Tavaraa kun on tuunaajan taloudessa enemmän kun kenenkään järki-ihmisen pirtissä, niin mökille siivosin tilat käsityöjutuille. Siinä sivussa tuli sitten esille myös aarteita mökin vintiltä vastaan. 

Huippu ihana aarre on möllötellyt kaikessa hiljaisuudessa suojakopan alla varmaankin toooosi monta vuotta. Tämä kaunotar on vaan niin upea, ettei millään malttaisi olla  kokeilematta...mutta vielä ei ole hänen aikansa. Meidän aikamme tulee vielä kunhan saadaan kiireellisimmät projektit pois jaloista. 

Kaunottaren kätköistä löytyi pieniä aarteita lisää. Tämä ihana neulasetti on aivan upea.

Sen kaverina laatikosta löytyi myös hieno tikkuaski.

Itselle ihan uusi tuttavuus oli tämä yllätys, joka löytyi purujen joukosta. Jonkinsortin valaisin tämä pieni on ollut...ehkä lasten lelu? Enpä tiedä, mutta suloinen yksilö menneeltä ajalta.

Syksy tekee tuloaan. Omat käsityöprojektit ovat nyt keskittyneet pääasiassa noihin remonttipuuhiin, mutta ihanista lanka-aarteista yhdet villasukat sentään tuli tehtyä ja kuumimpina hellepäivinä tottakai.

Huhtikuussa aloitin työni virikeohjaajana vammaistyön parissa. Alalla olen ollut vuodesta 2013 ja nyt sain vakipaikan toivetyöhöni. Kiitollisuuslistallani tämäkin juttu on kirkkaasti kärkipäässä. Asiakkaiden kanssa on aloiteltu syksytunnelmia kierrätystyön parissa.
Lahjoituksena saamani puiset rinkulat tulivat nyt hyvään käyttöön, kun saivat vähän maalia ja kuvioita pintaansa. Vanhoista kankaista leikeltiin iloisen porukan kanssa suikaleita lisukkeeksi.

Helmiä, höyheniä ja nappeja vielä, ja upeita syyssieppareita saatiin pitkä rivi. 

Sitten saapastelemaan sateeseen <3 Lisää kuulumisia seuraavalla erää. Heipsan hei ja pitäkää huolta toisistanne.

-Johanna-