torstai 25. heinäkuuta 2019

KESÄSESTI


Tänään on nautittu hellepäivästä monenmoisin menoin.


Mökkeröllä herätty karvakamun kanssa uuteen aamuun ihmettelemään mitä tänään keksitään. Täällä on ihana puoli siinä, että torppa pysyy melko viileänä vaikka helteet hellii. Aurinko ehtii sen verran laskea puiden taa että kuumin porotus jää sille tielleen.



Aamupalaa ääntä kohti ja pihalle. Klapit pitäisi saada sisälle. Sitä ennen pitää kuitenkin tehdä jonkunsortin siivous ulkorakennuksen lattialle. Meillä on täällä nimittäin viihtynyt kesän ajan melkoinen lauma lepakoita. Aivan äärettömän hienoja ja upeita eläimiä. Mielenkiinnolla seurattu tätä seurakuntaa ja heidän touhujaan. Pikku miinus kuitenkin tuo papana määrä mitä tämä sakki saa aikaiseksi...sitä on...PALJON. Eikä siinä vielä kaikki, sillä lisäksi katonrajasta on sadellut heidän onnettoman pieniä jälkeläisiään melkoinen määrä.


Tänään on nyt joukko hiljentynyt ja ilmeisesti jälkikasvu siihen malliin kasvatettu, että he ovat ottaneet siivet alleen ja vaihtaneet maisemaa. On se luonto vaan hieno ja ihmeellinen.
Lattia harjattu ja klapeja sitte vaan liiteriin... Ei kyllä montaa kottaria jaksa kärrätä tällä helteellä, huh huh.



Jeps... Jatketaas sitte tätä remppa päivitystä. Viime postauksesssa laitettiin lämmityshommia kuntoon niin jatketaan nyt lämmittelyillä ja siirrytään saunaan. Täällä mökkeröllä on aikanaan sauna rakennettu alakertaan, eli on ns. Kellarisauna. Ostohetkellä sauna oli purettu kokonaan, eikä nurkassa nököttänyt kuin läpiruostunut pata ja kiuas.


Seinänä oli muurattu tiiliseinä joka purettiin pois ihanien luonnonkivien edestä. Kellaritila on niin kiva kun koko pytinki on tehty kallion päälle ja kellarin käytävänkin seinät on siis kalliota ja isoa luonnonkiveä.


Ei muuta kun ryjät pihalle...

Kiuas oli vielä ihan käyttökuntoinen joten se sai jäädä. Pata löytyi tori.fi:stä. Molempiin vedettiin uusi musta pinta. Hyvältä näyttää.


Seinille sutaistiin vaaleaa laastia, jotta karu kellaritunnelma säilyisi. Muurattu tiilipykälä saa myös jäädä sellaisekseen.


Ja vielä aika tärkeä osuus...ne lauteet. Monenmoista suunnitelmaa niistä tehtiin ja mitattiin ja säädettiin. Lopputulema oli se, että päädyttiin askartelemaan lauteet hirsimökissä olleista mattopuista.


Osat pihalle ja suunnittelemaan. Näissä on ihan äärettömän kauniit muodot.


Lankkua lauteisiin löytyi myös paikanpäältä, sillä mökkerön vintillä oli nämä ihanat vanhat lommoille kävellyt 25cm leveät lattialankut hienosti orrella odottamassa.


Siitä se lähti...


Mattopuiden alta löytyi vuosiluku 1898, eli ei ihan uusimaisia puita olla lauteisiin tälläämässä.


Kaidepuu löytyi puuliiterin seinältä, jonne sen on joku joskus aikanaan ripustanut kuivumaan. Asiantuntijaraati totesi sen olevan omenapuuta.


Musta saunavaha kuorrutus ja valmista.


Tykkään...paljon. Ihan oikein rakastuin näihin. Löylyt ovat mitä parhaimmat. Nämä jutut kun jostain vanhasta saa jotain ihan mielettömän hienoa ja toimivaa saa minut kyllä tosi iloiseksi.

Sellasta saunaremppaa...

Tänään tehtiin iltalenkki pojan ja karvakorvan kanssa ihanalle Koskeljärvelle. On se vaan niin äärettömän kaunis <3


Ihanaa kesänjatkoa ja jatketaan taas ensi erässä :)

-Johanna-

maanantai 22. heinäkuuta 2019

JOTAIN MUUTA



Heippa kaikki... Täällä heräillään pikkuhiljaa parin vuoden horroksesta ja keräillään tämänhetkisiä kuulumisia kasaan. parissa vuodessa on ehtinyt tapahtua monenlaista kun on kääntänyt elämän kokonaan ympäri ja ravistellut sitä niin että hiukset tippuu päästä. Eipä niistä sen enempää jauhamista, vaan haluan ihan alkuun kertoa suuresta toiveesta joka on toteutunut tässä viime lokakuussa, nimittäin omasta mökistä...piilopirtistä...luomisentuskan tyyssijasta MÖKKERÖPÖKKERÖSTÄ. Tulevissa postauksissa tullaan mitä luultavimmin seurailemaan tätä ikuisuusprojektia hulluine tuunauksineen useasti :)

Kaikki siis alkoi syyskuussa 2018, kun isäni oli bongannut netistä ilmoituksen Eurassa sijaitsevasta mökistä. Kuvia selailin ja soitin isälle takaisin, että tuota mennään katsomaan heti. Niin...sitä päätä se olikin selvää, että se olisi minun. Niinku rakkautta ensi silmäyksellä. 


Se on kumma miten jotkut asiat vaan tuntuu heti niin oikeilta... Just siltä mitä just minä tarvin. Se on vähän niinku ihmisten kanssa sama juttu. 

Tähän pakettiin kuului siis neljä eri rakennusta; itse punainen tupa, paja, hirsimökki ja autotalli/varasto. Piha on kalliota ja metsän ympäröimä. Paikka oli ollut asumaton n. 12 vuotta, eli remppailu odotti siis tekijäänsä.

Näinä heinäkuun helteinä onkin mukava aloittaa viime syksyn muistelut lämmityspuuhista:

Koska talvi oli edessä, tulipesien toimintaansaattaminen nousi kiireellisyyslistalla ykköseksi. Nuohooja siis paikalle ja hormien tila selväksi. Piippu sai käyttöluvan ja niinpä keittiön puuhella testattiin varovasti. Pienen tuprauttelun jälkeen veto lähti luistamaan ja huraa huraa hellan todettiin olevan toimintakuntoinen. Isä askarteli piippuun myös hatun.


Hella puunailtiin yltä ja alta. Luukut käsiteltiin grafiittivoiteella.


Ja kyljet maalattiin vanhan punaiseksi.



Lopputulos oli oikein oikein onnistunut.

Kamarissa olikin lämmitystilanne toinen... Vanha matala pönttöuuni oli oikeinkin kaunis, mutta siihen oli lisätty aikanaan sähkövastus niin kuin monessa paikassa on tehty. Päätettiin purkaa vastukset pois ja kokeilla saisiko muurista toimivaa yksilöä. 


Purkuhommat paljastivat karun totuuden. Muuri oli aivan hapertunut sisältä, joten purkutuomio oli ainoa vaihtoehto. Eikä muuta kuin toimeksi...




Tyhjää tuli ja yllättävän nopeasti, vaikka pelättiin hommassa lähtevän loputkin järjenrippeet. 

Isovanhempien perintökalleus saisi päästä nyt viimeinkin arvoiseensa paikkaan ja korvata pönttöuunin paikan. Tämä äärettömän rakas ja kaunis Högforssin kamiina on kuulunut lapsuuteni mökkireissuihin Merikarvialla ja nyt se muuttaa tänne mökkeröpökkerön kamariin ilahduttamaan ja tuomaan lämpöä. 


Pientä tuunailua myös tämä kaunotar vaatii kylkiinsä...

Vähän krassailua ja puhdistusta ja lopuksi grafiittivaha toi oikein kauniin pinnan tähänkin.  Vanhaan pohjaan laitettiin laatoitus.



Jottei hommat liian helpoksi mene, löytyi pientä pähkinää purtavaksi hormista joka oli muurattu tukkoon. Onneksi isään voi luottaa ja tämäkin hoitui melko kivuttomasti, hetkellisten voimasana ryöppyjen tahdittamana.

Siinä lämmitysyksikköjen tuunailuja tällä erää... Jatketaan seuraavassa postauksessa lisää remppatuunauksia :) Nyt koiran kanssa ihmettelemään iltaan tulisiko peura vastaan lenkkipolulla. Ihanaa olla taas hereillä :)


-Johanna-