torstai 21. heinäkuuta 2016

MUMMUILLE <3

Joskus on kauheen vaikee päättää asioita. Niinko ihan jo pikkujuttuja, vaikka mikä paita päälle kun keli on semmone ja tämmöne... pakataanko reissuun tennarit vai jotku köykäsemmät...  tiputtasko puuroon mustikkaa vai viinimarjoja. Kauheen hankalaa. Saati sit isompia asioita... niinko ihan kevyesti vaikka että mitä sillä loppuelämällä olis tarkotus tehdä??? Ja herranen aika mitä muut ajattelee, jos nyt teenki näin ja noin. Mä oon niin monta kertaa pettyny ja raivostunu ihmiseen ja ihmisen tekemiin järjettömyyksiin, et aika surullista että silti sitä omissa valinnoissaan aina jossain takaraivon viimisen mutkan takana miettii muitten mielipiteitä. Hoh hoijaa... en tiedä johtuuko nämä hourailut jo pitempään jatkuneesta sairastelusta (siis fyysisestä, vaikka toisin voisi lulla), mut mua nyt vähän kyllästyttää kaikki normit ja päätöksenteot. Taidan seota lopullisesti. 

No, mutta onneksi vaikeisiin tilanteisiin löytyy terapeuttinen ratkasu kankaitten ja romujen maailmasta johon voi uppoutua ihan 100%.

Tällä viikkoo on tehty muutama ompelus/tuunaus projekti noille perheen kulmakiville, elikkäs äitille ja anopille. 


Alotetaas vaikka anopin tilauksista.
Ensiks pistettiin pieneks ihana pöytäliinakangas. Keskellä ruskee sametti ja sivuilla upee ruusukangas. Tästä toivottiin pitkänmalliseen koristetyynyyn päälinen ja näin tapahtui.


Vetskari päätyyn. Näitäkin vetskareita olen ostanut joskus Kontista kaksi muovipussillista parilla eurolla.


...ja näin hän on valmis.

Toinen tilaus olikin ihan uustuotantoa. Siis tämä kangas oli kuulemma löytynyt Ikeasta ja oli kyllä mahdottoman ihana <3 siitä hurautin anopin köökiin kapat. Loppukankaan saan pitää, ja nyt pää sauhuten mietin mitä ihanaa siitä keksis :-) 


Sitten oli äitin kirppislöytömekko, jota piti vähän tuunailla sopivaksi. Farkkumekko oli siis alunperin hiaton ja tähän toivottiin korjausta. Vanhasta trikoopaidasta askartelin "valepaidan" mekon alle, eli hihat ja pääntielle pala samaa kangasta (on leikattu paidan helmaosasta).


Hihansuihin tein kuminauharypytykset.


Muutama nappi pääntietä koristamaan. 



 Näin kun tekee vaan valepaidan, pysyy vaate vilpoisana, kun ei ole montaa kerrosta kangasta päälisin.

No tein mä sit sen toisen takinkin valmiiksi mistä viime postauksessa jo mainittin. Ei mun kyl pitäny, mut jotenki vaa siin sillai kävi... ku oli ne osatki leikattunas ja kaikkee :-)

Tämmöne:

Taskun pääl pitsiä...


Vuori on raidallista, ohutta ja hiukan kiiltävää pinnaltas. Tämäkin vuorikangas oli Kontista ostetussa säkissä. Hupun vuori vanhaa pöytäliinaa.


 Itte takkikangas on jotain vähän vahvempaa puuvillaa. Väritys on ihan loistava! Palanen oli vanha kun taivas enkä yhtään muista mistä oon sen hommannut... olisko kirppislöytö, mutta aikaa on ainakin paljon kun ekan kerran sen käsiini sain. Tää on kans mun makuun niin ihan just täydellinen. Sen verran eri mallia kun edellinen pomppa, että tähän en laittanut tuulilistaa, mutta alahelmaan sen sijaan kiristysnauhan, jota ei edellisessä ole. 

Tämmöstä toimintaterapiaa tähän väliin :-) Kunnei nyt kauheeta ukkosta lykkäis viikonlopuks... Mä en oikee siit tykkää, vaik arvostan suuresti :-)  Luonto on mahtava <3

Heippati hei tällä erää :-) 

-Johanna-

maanantai 18. heinäkuuta 2016

VERHOILUA

Vielä on kesää jäljellä... juniorit kirmaa futiksen perässä ilman paitaa ja huutaa niin maan perusteellisesti. Varhaisteinitkin notkuu ulkona (jahka sängystä pääsee ylös) sohvan sijaan, kesä on IHANAA!! 
Marjat kypsyy pikkuhiljaa. Eka vadelmapiirakka valmistui pari päivää sitten ja huomenna olisi tarkotus lähteä mustikkajahtiin mummun kanssa. Teinikin lupautui mukaan... katotaan millai siinä reissussa käy :)

Ompelusrintamalla on otettu paluu menneisyyteen. 

Neljä vuotta sitten ompelin ensimmäisen verhotakkini. Se onnistuikin melkosen hyvin ja meni rakkaan ystävän 30v. Lahjaksi ja on ollut hänellä käytössä siitä asti :) kuvaa ei tuosta teelmyksestä tähän väliin valitettavasti ole. Tämän saatteessa sain tilauksen myös toiseen takkiin, joka valmistui siihen heti perään. 
Tämä takkibuumi on kytenyt jo pitkän aikaa korvan takana ja nyt mä sen käynnistin uudelleen. 


Ja tästä verhokankaasta se lähti. Näitä verhoja oli sopivasti 2kpl., joten kangas riitti just ja just tähän työhön. Nämä on kulkenut mun kangaslaatikossa monta monta vuotta ja odottaneet "sitäjotainerityistä". Nyt oli heidän aikansa uusiutua :)


Kaavoja niihin neljä vuotta sitten valmistuneisiin takkeihin on kyllä löytänyt mistään vaikka kuinka pengoin. Taas voi todeta, että jonkun sortin hypersiivous olisi enemmän kun ajankohtanen ;)... jos sit talvella kun on aikaa (niin varmaan). No mutta otin käyttöön koon 36/38 hupparin kaavat, jotka olen piirtänyt talouskoulussa ollessani joskus esihistorian aikaan. Hiukan pruuvausta ja näistä saa ihan hyvät tätä pomppaa varten. 


Sitten vaan kankaat leikkuuseen ja höysteitä valkkaamaan...
takkihan ei oo mitään ilman pitsiä :)


Tämä liina valikoitui taskua koristamaan. Vuori valmistui ruskeanharmaasta ohuesta vuorikankaasta, jota olen joskus ostanut Kontista säkillisen.


Vetskari ja tuulilista paikoilleen...


Hupun nauhakujiin metallirinkulat...


...ja näin, valmis :)
Hupun nauhoissa on puuhelmet. Tasku kiinnittyy magneettinapilla, ja ruskea nappi koristeena. Olen tyytyväinen, kiva kevyt syystakki :)
Täytyy tunnustaa, että hullaannuin tähän sen verran, että leikkasin kankaat jo toiseenkin takkiin :-D 


Lupsakkaa alkanutta viikkoa ja ollaan omia ittejämme vaan...vaikka verhotakki päällä :) <3


keskiviikko 13. heinäkuuta 2016

LAISKA NEULOJA


Nii semmonen olen. Armottoman laiska. Kui hieno se ois neuloo kaikkia hienoja palmikoita ja puolenmetrin sukanvarsia, mut ei...ei ni ei. Neulominen on kyl kivaa, että ei tämä siitä johdu. Kai se on vaan liikaa se ohjeitten seuraaminen tämmöselle lahopäälle...en tiiä. Ehkä mä nyt lupaan kaiken kansan läsnäollessa kutoa edes vaikka jonkun niistä miljoonasta keskeneräsestä neulomuksesta loppuun syksyn aikana. 
Tää neulomustuska lähti liikenteeseen (taas) ikuisesta ihastuksesta ja arvostuksesta kaikkea neulottua ja virkattua kohtaan. Mun mielestä sen taidon omaava tyyppi on todellinen käsityön tekijä! Mun mummu ja serkku on kyllä niin uskomattoman taitavia tässä hommassa, että ei voi kun ihailla. On luovuutta ja taitoa lätkästy roppakaupalla daameihin, vaikka ikäeroa onkin semmoset reipas 50v. :-) 
Enkä tarkota nyt silti, että tässä tarttis olla mikään priimus täs hommassa, kunhan puikot tai joku koukku pysyis kädessä ja langasta tulee muutakin kun kilometritolkulla ketjusilmukkaa. Mä olen ehkä sillä seuraavalla tasolla ton ketjusilmukkajonon jälkeen, että hyvässä alussa... voitais kai sanoa :-D 

No mutta... kun ei kerran valmista synny omin käsin kovin yhtäkkiä, pitää oikasta vähän. 

Mulla on tällanen villanen kirjoneulepusero (ihan kaupasta ostettu tehdastekele), jonka olen isältäni saanut joskus 20 vuotta sitten joululahjaksi. Paitaa on pidetty PALJON ja se on ollut aina tosi rakas. Nyt vuodet ovat lähteneet purkamaan hiansuita ja jotain fläikkiäkin hioissa jo oli mitkä ei sitten pesussakaan lähteneet. Pusero lähtee siis uusiokäyttöön... 


Ensiks pusero huopumaan pesukoneeseen 60° ohjelmalla. Ihanista kuvioinneista heräsi ajatus vanhoista kunnon palatossuista. 


Sitten saksimaan 16 samankokoista tilkkua. Ajattelin testitossuiksi tehdä tämmöset vähän pienemmän koon versiot. Tilkut 8x8cm ilman saumanvaroja.


Sitten kursin palat kasaan neulottujen tossujen ohjeen mukaan jonka netistä bongasin. Valitettavasti en nyt muista osoitetta, mutta "palatossu" kun laittaa hakusanaksi, niin ohjeita löytyy monestakin paikasta. 


Saumat päälystin seiskaveljeksellä tehdyillä pykäpistoilla.


 Eteen pyörittelin niin ikään seiskaveljeksestä rusetin, ja virkkasin parit pätkät helmikoristuksia varten.


Tossun suihin pienet taitteet mustin napein kiinnitettynä.


 Ja tässä valmiit tohvelit. Aika lämpösen oloset, että tässä jollekin n. 34-35 koon käpälälle lämmikettä tulevaan syksyyn :-) taidan kyllä itellekin valmistaa samanlaiset lämmittimet, kun aina noita koipia palelee oli joulu taikka juhannus. Koko vaaditaan tosin paaaaaljon suurempi :-)


Lasse labbiksen kanssa lähdettiin ehtoosta nauttimaan ulos. Kesäillat on kyllä niin lumoavia...ihan kotinurkillakin. Nautinnollista ehtoota sullekin ja kiitos kun käväsit <3

-Johanna-

perjantai 8. heinäkuuta 2016

RUUSUSTA

Niin sitä tuli taas tehtyä löytöjä tällä viikolla. Yhtään löytöä ei kyl olis saanu tehdä, kun kattoo tätä tavaramäärää mutta, mutta... 
 Ystävä pyysi mukaan kirppiskierrokselle. Eikä muuten tarvinnu kahta kertaa pyytää :-)  Suuntasimme tälläkertaa Kokemäen suuntaan. Siinä pyörittiin kirppikset ja selvispä siinä, että Kokemäelläkin toimii kierrätyskeskus, mikä oli ihan loistava uutinen. Omaa mieltä lämmittää aina nämä paikat, joissa tavaran kierrätys on se juttu, eikä tienaaminen. Paikka oli siisti ja henkilökunta ystävällistä, käykääpä joskus kurkkaamassa. Myös invalidien hyväksi toimiva kirppis oli hinnoittelultaan ja asiakaspalvelultaan juuri sitä mitä kirpputoritoiminnan pitääkin, kiitos siitä. Tämäkin paikka kannattaa katsastaa ja tukea hyvää tarkoitusta.

Kierrätyskeskuslöytöjä jäi matkaan joitakin. Joku ehkä muistaa aijemmista postauksista, että meikäläinen kerää ruusukuppeja(kin). No... nyt löyty hiukan erilainen kuppi.

En tiedä mihin tarkotukseen tämä on ajateltu, mutta mun silmään se oli täydellinen kesätuikkukippa. 

 Sit löyty tällanen pieni harmaameleerattu pitsireunanen liina, siis NIIIIN IHANA!! Näistä täyty koota heti pöydälle jonkunsortin asetelma.


Tuo valkoinen metallinen sydänasetti on muuten myös kierrätyskeskuslöytö aikojen takaa. Ruusut on kuivattu viimevuotisesta synttärikimpusta.



No sitte... nämä pienet lasikulhot pyörryttivät mun pääni noilla ihanilla vaaleenpunasilla kuvioilla <3 siis kertakaikkiaan söpöt!! 


Ja mikäs niihin sit paremmin sopis, kun nämä sävy sävyyn herkut :-)
 
Juu tuli sieltä reissulta sitte muitakin löytöjä, mutta kattellaan niitä sit toiste.

Sain sitte valmiiksi nuo keskeneräset nipsukassitki. Ihan kivoja kyllä, ja mukavat toteuttaa (vetskareista huolimatta).

 Tämä vihreä yksilö on valmistunut housunpuntista, ja höysteenä tyynyliinapitsiä ja omppurintamerkki. Tästä tais tulla mun suosikki :-)


 Sininen pallokuviokangas on verhoista.

Tämä ylenihana kangas on myös verhokangasta... tullut jostain anopin muuttokuormapehmustehässäkästä mun käsiini :-) 

Vetskarit kaikissa jostain mistä lie tänne eksyneet... vanhoja kumminkin. 

Tällanen viikkokoonti täällä torpassa.

Mielekästä viikonloppua kaikille :-) Itse pääsen viettämään sitä rakkaiden ystävien kanssa, mistä paremmaksi ei voi ajanvietto mennä <3

Heippa, ja palataan taas asian ääreen. 

-Johanna-


sunnuntai 3. heinäkuuta 2016

Juniori ja seniori

Männä viikolla on saatu taas iloita yhdestä lisävuodesta elämäntaipaleella. Minä itte ja tuo perheen juniori vietimme molemmat syntymäpäiviä, 24 vuoden ikäerolla.
Mä olen päättänyt olla murehtimatta ikääntymistä jo ohimenneen 3kympinkriisin jälkeen. jokainen vuosi jonka mittariin saa on otettava ilolla vastaan. Tässä kun elämä tuo ystäville tai läheisillekin murheita ja surua tuntee ittensä välillä niin avuttomaksi ja voimattomaksi. Siinä ei auta, vaikka olisi ikuisesti se parikymppinen, että kyllä semmosen vanhenemisen murehtimisen saa haudata suohon. Sitäpaitsi monet ihmiset, joita ainakin minä tässä maailmassa eniten arvostan ja ihailen ovat itseäni vanhempia...eli ei se vanhenminen voi olla kun hyvä juttu :)
Meikäläinen ainakin iloitsi sydämensä pohjasta ystävän järkkäämästä yllätys kuoharikakkupiknikistä meidän kaivinkoneen mylläämällä pihalla...on se vanheneminen ihan huippua :)


Jep, eli nyt kun mä olen näin vanha tämä seuraava seinävaate on niinku tehty mulle, joten esittelen sen nyt seuraavaksi. Tämä on lahjoituksena saatu kunnioitettavan sotaveteraanin varastoista. Vuosilukua en uskalla lähteä veikkaamaan, mutta tosi vanha tämä kumminkin on. 


Tämän teoksen reunoilla on plyysiset hapsut ja kirjailut samaten ovat myös plyysiä. Aivan ihanat värit <3 mä niin tähänkin rakastuin. Käyttötarkoitus on vähän epäselvä... olisko ollut sängynpäällä? 


No oli miten oli, nyt se on huiskastu tonne sängynpäätyä koristamaan. TYKKÄÄN :)

Meillä tehtiin tässä yhtenä päivänä vähän sähköhommiakin, kun voimavirran tulo ei oikein pelannu sillai kun piti. Tämän reerauksen jäljiltä isäntä toi mulle pätkän sähköjohdon kuorta ja kysy olisko sille jotain käyttöä... no juuu... tottakai :D se on tuokin jo oppinut ettei mitään saa heittää roskiin kysymättä multa ensin. 


Sitä sit rupesin ideoimaan ja nappasin sakset käteen. 


...rinkuloita syntyi kasa...mitäs sitte...


No koruvehkeet esille ja kokoomaan.




Vähän helmiä ja muuta lisuketta rinkuloitten kaveriksi ja ekat kokeilukorvikset ovat valmiit :)
Tosi kiva materiaali muuten työstää tämä johdonkuori. Näitten korvisten nimet vois olla vaikka sähkärit :)


Sellasta olis täällä torpassa touhuttu... Iloisia heinäkuun alkuja kaikille ja nautitaan elämän pienistä iloista, mansikoista ja peltojen viljoista ja vaikka siitä, että ei oo pakko mennä kesäteatteriin jos ei taho :-D  <3

-Johanna-