torstai 28. tammikuuta 2016

SAIRASTUVALLA...

se olis sit kulunut viikko vedetty palvelijan roolia tehokkaasti. Molemmat lapset kunnon räkätautikohmelossa lojuneet sohvanpohjalla jo viikon... tuossa mietiskelin, että voi kun tulisi pian semmoset kelit että saisi heittää koko sohvan pihalle tuulettumaan, kun tämä tautiepisodi on ohi... hohhoijaa. Omat muruset eivät ole enää mitään vauveleita, vaan likkakin huitelee jo monta senttiä äitiään pidempänä (missä ei tosin kovinkaan paljon vaadita)... silti sydäntä raastaa kuunnella tappelupukareiden keuhkoja raastavaa yskimistä...sen tappelun lomassa. No, ehkä se on hyväkin merkki että lapset jaksaa tapella... ei siis kuolemanvakavasta taudista ole kyse :) Onneksi kevättä päin pusketaan kovaa vauhtia ja vesisade huuhtelee paraikaa lumikinoksia sileäksi. Se on kuin lupaus tulevasta vihreydestä ja selätetyistä räkäliinavuorista :)

Niiiin... vuorossa olisi romuhamsterin keräilyhulluuksia osa 2. Kaffepannut 


Monelle pannujen kerääjälle kohteena ovat kuparipannut, mutta täällä meikäläisen hyllyllä väritys ja materiaalimaailma on ihan toinen. Jos joku ihmettelee, että minkä takia näitä arvottomia alumiinipannuja ym. kukaan kerää... niinpä... hyvä kysymys. Nämä nyt vaan sattuvat hivelemään silmää siinä määrin, että ne(kin) luokitellaan täällä aarteiksi :) ja onhan näilläkin pannuilla melkoisia tarinoita takanaan. 

Ja jotain pientä näperrystä tässä palvelijan työn ohella on ehtinyt nypräämään. 
Pieniä avaimenperäpussukoita testasin muutaman kappaleen tilkuista. Varastossa on vino pino erilaisia vetoketjunpätkiä, jotka sopivat hyvin näihin pieniin näperryksiin, tilkkulaatikosta puhumattakaan... 


Näihin en mitään kaavaa tehnyt, vaan ihan tilkun koon mukaan taittelin kaksinkertaisesta kankaasta pussin ja vetoketju kylkeen. Nämä ovat monikäyttöisiä, vaikka lääkkeille, kolikoille, purkkapaloille, mitä pientä nyt keksiikin... 
Alimainen ruutupussi löysi jo uuden kodin, mutta muita voi kysellä hintaan 3,5€  jos tykästyit :)

Muutama nipsukukkarokin siinä valmistui, ja kankaat valikoituivat jo selvästi keeväänkaipuussa :)... vai olisko vaan kaipuuta siitä että lapset olisivat jo koulukuntoisia... kuka tietää ;) Nämä pikkupussit ovat siitä ihania, että pienestäkin kankaanpalasta onnistuu tekemään valmista. Toisaalta se kyllä hankaloittaa valintaa. Noita ihania pieniä kangastilkkuja jotka tahtoisi kaikki käyttää heti, on sadellut mulle monen monta laatikollista. Kiitos siitä kaikille ihanille lahjoittajille ja kaikille ohitsepääsemättömille kirppislöydöille :)


Pussin koko on n.11x14cm. Nipsun leveys 10cm. Tästä porukasta alimainen valkokukkainen pussi löysi myös jo uuden kodin, mutta muut ovat vapaalla jalalla hintaan 6€/kpl :)

LITSLÄTS kumpparit jalkaan ja rentouttavaa viikonloppua sinulle ja tervetuloa uudelleen <3 

-Johanna-

sunnuntai 24. tammikuuta 2016

UUS KAVERI

Kävipä tässä ennen joulua niin hyvä tsäkä, että sain haltuuni tämmösen uuden tuttavuuden, jommosesta mimmosesta en ole voinut kuuna päivänäkään edes haaveilla, mutta siellä hän nyt uljaana nököttää... kaikenmaailman joulu ym. koohotusten johdosta, ehdimme tutustumaan toisiimme vasta nyt.


...Ja kyllä tästä Jukista vaan nyt tais tulla mun uus ompelumaailman bestis :)
Kyllä on ilo ommella veskoja kasaan tällä pelillä! Kuva on taas niinku kellarissa otettu, mutta ei se ole... koittakaahan saada jotain tolkkua siitä.


Tarkkana sai alkuunsa olla ettei lähe homma lapasesta. On meinaan pikkasen enemmän tehoja tässä teollisuusmasiinassa, kuin tossa kotikoneessa, millä on tähän asti sutkuttanut. Eikä tämä onni ja autuus tähän lopu, vaan samaan syssyyn yllärinä sain vielä lahjaksi teollisuussaumurin... tästä kaverista tulevaisuudessa lisää, jahka saadaan työtiloja joskus reeraan :) olisko parempaa joululahjaa voinut saada?? No ei... :)
Juu elikkäs Jukin kanssa huristeltiin edellisen postauksen kuvassa näkyneistä isommista kassiaihioista taas 3kpl. Kasaan. Nämä on nyt ihan suoraan kevät/kesä henkeen puhallettuja. Tuo ankkurikuosi on ihan kirkkaasti oma lemppari :) Eli koot, hinnat ja muut höpinät ovat aivan samat kuin edellisen postauksen 3 kassissa.




Kaksi ensimmäistä kangasta ovat pöytäliinoista ja ankkurikangas on ollut verhona :)
Alakuvassa vähän osviittaa kassin koosta.



Tyttäreni (12v.) tykästyi myös tähän ankkuriin niin paljon, että siitähän oli penaali värkättävä hänelle :)


Asiasta ihan toiseen...Minä en mikään kokkikolmonen ole, mutta tämä yksi resepti on ihan pakko laittaa, koska se on arvon raadin mielestä parasta mitä maa päällään kantaa :) ja vaativuustasoltaan just sitä mun tasoa.
Kaikki on saanut alkunsa ihanista naapureista, joilta kalareissujen mukana on saatu kassikaupalla kaloja kissoille.
Tämä valmistus kyllä herättää melkosta marinaa muun perheen suusta, kun "huumaava" tuoksu leviää asuntoon :-D.
Eli...
Vesi kiehumaan.
Kalat kaikkine rotkoineen päivineen kattilaan.
 Keitellään kypsäksi


Kaurahiutaleita kyytipojaksi


...ja lopuksi koko komeus sauvasekoittimella tai muulla härvelillä mössöksi.
Ja kissat kiittää :-)
Puhdasta ja lähes ilmaista ruokaa, mitä kissat rakastaa ainakin meillä yli kaiken.
Aunekin saapui kaapin päälle päivystämään operaatiota :-D


Kiitos kun poikkesit, ja iloista alkavaa viikkoa sinulle <3

-Johanna-

tiistai 19. tammikuuta 2016

HULLUUTTA OSA 1.

Jeps, just sitä...
Joskus miettii, että onkohan jossain kohtaa tapahtunut joku väärinkäsitys... meinaan tässä luomisprosessissa omalla kohdallani. On tuo isäntäkin kerran jos toisenkin kutsunut hamsteriksi ja sellaiseksi ilmeisesti joku on tämän meikäläisen suunnitellutkin... varastoista päätellen. :)

Laittelen nyt näihin postauksiin mukaan joitakin hullutuksia, joita on tullut koottua nurkkiin vuosien varrella. Eikä niistä voi luopua... ikinä :)

Tähän alkuun huiskastaan kuva yhdestä tämän hamsterin kokoelmasta, eli herätyskelloista. Mää olen ihan hulluna näihin(kin)  :D Tässä kuvassa nyt ei ole kaikki kellot vielä koossa, mutta osa kuitenkin. Jotenkin tuo vanhan patinoituneen kellon tuoma aika on ihan erilaista... onhan tuossa kuvassa vähän uudempaakin mallistoa, mutta söpösiä kaikki tyyni 😊 mikään ei taida oikeaa aikaa näyttää, mutta sepä ei haittaa piiruakaan... parempikin niin, ettei aina tarvi olla ajan kanssa juoksemassa kilpaa.


Tässä alemmassa kuvassa kaikista kelloista rakkain. Se on euron kirppislöytö vuosien takaa... ruosteinen, kulunut ja ihana :)


Siinä ensimmäinen keräilykooste...


Jotain on käsityörintamallakin hitaasti, mutta varmasti tapahtunut. Tuntuu että kaikki aika kuluu nyt näillä pakkasilla pirtin lämmittämiseen ja sen seurauksena puiden kantamiseen. No, mutta jotain pientä kumminkin...
Laitoin tuossa viimeksi kuvaa uusista nipsuista ja nyt on valmistunut 3 ensimmäistä kassia.




... Elikkäs tämmöstä veskaa. Kaikkiin kolmeen on siis ommeltu tuo 24cm kassinipsu. Omasta mielestäni tämä nipsu on ehkä kaunein tähänastisista mitä olen käyttänyt. Kasseissa on sisällä puuvillasekoitteesta vuoritus ja kaikkiin on ommeltu myös pieni sisätasku, johon voi ne pienimmät hilpetöörit laittaa :)


Kokoa itse kassilla on n. 40×29cm, että tähän mahtuu jo vähän enemmänkin tavaraa föliin. Kantohihnana tuttu 1m. Ketju. Hinta näille teelmyksille on 22€/kpl.
Ja lisää näitä on valmistumassa... :) saksia on jo näytetty, että ompelua odotellessa.


Tuli siinä valmiiksi tämäkin yksi pitkäaikainen projekti...
Sain tämän harmaan villaneulepalan lahjoituksena, ja se on useamman vuosikymmenen takaa. Teos oli vielä puikoilla... ilmeisesti paita on pitänyt tulla. Takaosaksi ompelin pellavasekoitteesta palan...




Kuvat nyt aika vinkuroita, mutta ihan kiva kassi tämäkin. Pronssinvärinen nipsu on 18cm ja kassin koko n.20x26cm. Sisällä puuvillavuoritus. Kantohihnana 40cm pronssin värinen ketju. Hinta tälle neulepussukalle on 16€.

 On täällä taloudessa muitakin kierrätyspöhlöjä...

... tulevaisuudessa selviää mitä isäntä valmistaa kelkanjalaksesta ja eurolavoista... :)

Kirpeitä pakkaskelejä sinulle <3

-Johanna-


maanantai 11. tammikuuta 2016


PÄIVITYS...

Kyllä taas kelpaa. Anopin tuomat neilikat availevat pikkuhiljaa nuppujaan ja herättelevät jo kevään kaipuuta...

Pakkasetkin ovat laskeneet. Sen pystyy vanhassa torpassa havaitsemaan ilman lämpömittareitakin, eikä tarvi edes näyttää nokkaansa ulkona... Nimittäin ikkunat ovat sulaneet (sisältä) :D
Pikkuinen kummityttönikin vietti ensimmäisen "hoitopäivänsä" kanssani, ja se vasta oli ihanaa se :) Mukava päivä siis.

Nyt on siis sopiva päivä aloittaa myös koruvarastojen päivitys. Joulun alla hupenivat erityisesti korvikset melkoisen minimiin. Muutamat koruhärpäkkeet vielä löytyi ja laittelin kaikki loput tuonne facen puolelle "aleen", jotta halukkaat kurkatkaapa sieltä tai laitelkaa viestiä meikäläiselle, jos näistä kuvista nyt mitään selkoa ottaa. Muutamalla eurolla lähtee loput korut liikenteeseen.
Uusia koruja tulossa keväämmällä, jahka tästä saadaan muut asiat pois konteista :)












....Tattararattattaaaaaa!!! Tilailin tässä taannoin uusia nipsuja, jotka myös ilokseni nyt saapuivat. Oli paketin sisältö vielä ihanampi, kuin osasin odottaa. Voin kertoa, että melkoinen työ on ollut pitää itsensä aisoissa ja hoitaa muita asioita, kun säkillinen näitä ylen ihania 24cm kassinipsuja odottaa kangasta ympärilleen :) Odotettavissa siis kevätveskoja ja neulan murjomia sormia... uskoakseni hyvinkin pian :)



Iloisia tammikuun päiviä, ja palaillaan pian uusin ideoin :)

-Johanna_

keskiviikko 6. tammikuuta 2016

MUISTOJA...

Nyt kokoan muistojen murusia täältä tänään ikuisuuteen siirtyneen pappani muistolle. Vaikka luopuminen rakkaasta sattuu, on helpottavaa tietää hänen lähteneen onnellisena, hyvän elämän eläneenä rakastettuna ja arvostettuna.

Aika uskomatonta miten paljon sitä on omilta isovanhemmilta elämäänsä saanut... rakkautta, huolenpitoa, apua ja hyväksyntää. Hienointa on se, että on vastavuoroisesti voinut edes jossain määrin oman elämänsä myllerryksissä tuoda niitä samoja asioita myös heille.
Jos osaisin kirjoittaa, tulisi heidän tarinoistaan hieno kokoelma elämän kulkua... Ehkä voisin opetella.

Seuraavat muutamat muistelut toivottakoot pappalle rauhaa. Näistä ehkä joku muukin löytää muistojen murusia.



1.
Mummu ja pappa, niin nuoria ja rakastuneita...oooiiih <3 ...mutta ei siinä vielä mitään vaan tuo pappan silmäterä, kiiltävänä hohtava punainen paholainen siinä taustalla! Oman lapsuuteni ehdottomasti mieleenpainunein auto... koirakin tunnisti pappan Ladan äänen jo 3 kilometriä ennen kun auto kaarsi portistamme sisään. Muistan vieläkin, kun koira sai ulkotarhassa hyppyhepulin, niin tiesin että voin mennä portille odottamaan. Tämän elegantin eleganssia olivat karvaiset, mustavalkoiset leopardikuvioiset penkinpääliset... en unohda tuon auton tuoksua koskaan <3


2.
Pappan isä oli suutari, räätäli ja pikipöksy mut ei Pietari vaan Arvo :) (ja teurastaja ja parturi ja ja ja...). Tämän nahkapalakassin on siis isopappani valmistanut joskus monta monta kymmentä vuotta sitten... pappa käytti sitä Porin keskussairaalassa talkkarina toimiessaan eväsveskana ja lahjoitti kassin minulle tässä muutama vuosi sitten. Kassin arvoa ei voi edes mitata rahassa, se on nähnyt niin paljon suvun historiaa ja muistuttaa että mitä käsillä on tehty, se on aidosti tehty!

3.
Pappa oli painija, ja urheilumies henkeen ja vereen. Ensimmäinen painipuku oli kuulemma ommeltu äitipuolen aluspaidasta. Eino Grönin kanssa oli myös joskus jotain matsia otettu... näitä painitarinoita riittäisi loputtomiin. Painipalkintoja on laatikkokaupalla... tässä kakkulapio ja lusikka jotka ovat itselläni esillä. Niin kauniisti patinoituneet... lusikassa lukee 3. Palkinto 57kg sarja... eipä ole kovin iso äijä ollut tuo meidän pappa <3


4.
Rapukorun pappa sai lahjaksi v.-76. Rapu siirtyi jokunen vuosi sitten minulle, sillä samalla horoskoopilla olen myös varustettu.
Aikanaan se kulkeutuu minun pojalleni joka myös ravun merkillä on syntynyt... aarre siis tämäkin.


5.
Parasta kaikessa, yhteiset yhdessä koetut muistot. Tämä kuva on 80-luvun loppumetreiltä. Siinä laitetaan keväthangilla koivua klapiksi. Komeet on varusteet... kummallakin. Ajatella, että omatkin lapset ovat saaneet niin monta tarinaa ja kokemusta isoisovanhemmilta. Kaikilla ei tällaista mahdollisuutta ole, joten kiitollinen saa olla!

Ikävä on suuri, mutta parhaitakaan emme voi ikuisesti täällä pitää <3

Kiitos ajastasi, ja kerätäänhän tänäkin vuonna lämpimiä muistoja tulevia vuosia varten <3

-Johanna-