ONNENOMIJA

MUISTOJA...

Nyt kokoan muistojen murusia täältä tänään ikuisuuteen siirtyneen pappani muistolle. Vaikka luopuminen rakkaasta sattuu, on helpottavaa tietää hänen lähteneen onnellisena, hyvän elämän eläneenä rakastettuna ja arvostettuna.

Aika uskomatonta miten paljon sitä on omilta isovanhemmilta elämäänsä saanut... rakkautta, huolenpitoa, apua ja hyväksyntää. Hienointa on se, että on vastavuoroisesti voinut edes jossain määrin oman elämänsä myllerryksissä tuoda niitä samoja asioita myös heille.

Jos osaisin kirjoittaa, tulisi heidän tarinoistaan hieno kokoelma elämän kulkua... Ehkä voisin opetella.

Seuraavat muutamat muistelut toivottakoot pappalle rauhaa. Näistä ehkä joku muukin löytää muistojen murusia.

1.
Mummu ja pappa, niin nuoria ja rakastuneita...oooiiih <3 ...mutta ei siinä vielä mitään vaan tuo pappan silmäterä, kiiltävänä hohtava punainen paholainen siinä taustalla! Oman lapsuuteni ehdottomasti mieleenpainunein auto... koirakin tunnisti pappan Ladan äänen jo 3 kilometriä ennen kun auto kaarsi portistamme sisään. Muistan vieläkin, kun koira sai ulkotarhassa hyppyhepulin, niin tiesin että voin mennä portille odottamaan. Tämän elegantin eleganssia olivat karvaiset, mustavalkoiset leopardikuvioiset penkinpääliset... en unohda tuon auton tuoksua koskaan <3

2.
Pappan isä oli suutari, räätäli ja pikipöksy mut ei Pietari vaan Arvo :) (ja teurastaja ja parturi ja ja ja...). Tämän nahkapalakassin on siis isopappani valmistanut joskus monta monta kymmentä vuotta sitten... pappa käytti sitä Porin keskussairaalassa talkkarina toimiessaan eväsveskana ja lahjoitti kassin minulle tässä muutama vuosi sitten. Kassin arvoa ei voi edes mitata rahassa, se on nähnyt niin paljon suvun historiaa ja muistuttaa että mitä käsillä on tehty, se on aidosti tehty!

3.

Pappa oli painija, ja urheilumies henkeen ja vereen. Ensimmäinen painipuku oli kuulemma ommeltu äitipuolen aluspaidasta. Eino Grönin kanssa oli myös joskus jotain matsia otettu... näitä painitarinoita riittäisi loputtomiin. Painipalkintoja on laatikkokaupalla... tässä kakkulapio ja lusikka jotka ovat itselläni esillä. Niin kauniisti patinoituneet... lusikassa lukee 3. Palkinto 57kg sarja... eipä ole kovin iso äijä ollut tuo meidän pappa <3

4.
Rapukorun pappa sai lahjaksi v.-76. Rapu siirtyi jokunen vuosi sitten minulle, sillä samalla horoskoopilla olen myös varustettu.
Aikanaan se kulkeutuu minun pojalleni joka myös ravun merkillä on syntynyt... aarre siis tämäkin.

5.
Parasta kaikessa, yhteiset yhdessä koetut muistot. Tämä kuva on 80-luvun loppumetreiltä. Siinä laitetaan keväthangilla koivua klapiksi. Komeet on varusteet... kummallakin. Ajatella, että omatkin lapset ovat saaneet niin monta tarinaa ja kokemusta isoisovanhemmilta. Kaikilla ei tällaista mahdollisuutta ole, joten kiitollinen saa olla!

Ikävä on suuri, mutta parhaitakaan emme voi ikuisesti täällä pitää <3

Kiitos ajastasi, ja kerätäänhän tänäkin vuonna lämpimiä muistoja tulevia vuosia varten <3

-Johanna-