tiistai 17. toukokuuta 2016

 KAAOSTA


Joskus tulee hetkiä, kun tuntuu että kaikki asiat on täysin kaaoksessa. Se voi tarkottaa sellasta henkistä kaaosta tai sitte ihan fyysistä sellasta. Mulla taitaa tässä olla nyt ihan kiitettävästi niitä molempia.
Piha näyttää laajennusprojektin myötä sotaharjotusten taistelukentältä, eikä sisätiloissakaan juurikaan tilanne parane (sitä en tiedä minkä piikkiin se laitetaan). Lapset sairastelee flunssan kourissa ja itellä olisi töitä rästissä luvattoman paljon. Tulevien juhlien puvustus mietityttää, opiskelemaankin tekee mieli, tyttären puhelinlasku hipoo pilviä ja passikin tarttis hommata... ja, ja, ja...Eipä näistä silti mitään ressiä parane ottaa. Ihmisen elämässä kun varmasti tulee aikas paljon isompiakin murheita vastaan, kuin nurkkien puunaus tai juhlakenkien naarmut. Niin kauan kun kaikki tärkeät ovat ehjiä ja vain roikkuvaa räkää lukuunottamatta terveitä, on oltava onnellinen... kaikki muu vouhotus on sanonko mistä. Kun vaan senkin muistaisi. 
No, ylppärikutsuja ainakin on tullut värkättyä ystävän pyynnöstä...
Harmaalla teemalla oli toive esitetty. Käyttöön siis erilaisia harmaita papereita, vanhoja kirjansivuja, hopeamustetyyny ym. sälää.



Rakas ystäväni big shot-leikkuri valmisti ison pinon perhosia näistä harmaan eri sävyistä.
Sitten vaan kasaamaan...

 Tällaisia...

...vielä hopeamustetta kevyesti tuputellen ja valmista. Näitä askartelin parisenkymmentä.

Sadetta on nyt pidellyt ja koska siivoushommat ei pahemmin kiinnosta, hurautin pari kesäkassia kasaan.


Tämän raitakassin kangas on paksuhkoa ja toiminut todennäköisesti aikanaan tyynynpäälisenä. Värit olivat säilyneet hyvin, vaikka kangas onkin tosi vanha. Tähän sävyyn sopiva pitsiliinakin löytyi ja pakkohan se oli pistellä tuohon kylkeen. Kantohihnana kaksinkertaiset, extraleveät kengännauhat puuhelmisomistein. Sisäosan vuoritin harmaalla pussilakanakankaalla ja lisäsin myös sisätaskun tuosta samasta kankaasta. Aikas pirtsakka pakkaus siitä tuli :-) 


Sitten oli ihan leikkaamatta valmis tilkku niin ihanaa kangasta, että! Tämä on muistaakseni isännän mummun peruja tämä tilkku (saa korjata jos joku muu muistaa lahjoittaneensa). Lienee pöytäliinan tai verhon jämäpala. Kuviointi on tosi kaunis. Kuva hämää vähän pohjaväriä, sillä se on oikeasti vihreämpi. Tähänkin tein samasta pussilakanasta vuorituksen ja sisätaskun, kuten edelliseenkin veskaan. Kantohihnat valmistui moottorisahapussin kantohihnoista :-)

Näitä touhuja tälläerää...

Voi kun se aurinko jo jaksaisi huomenna paistaa, ihanaa ja ressitöntä viikkoa sinulle <3 <3

-Johanna-




2 kommenttia:

  1. Aikaansaapa oot taas ollut, mä niin ootan näit postauksia :)Ite kun oon niin mukavuuden haluinen etten viitsi mitään tehdä. No, sä teet munkin puolest :)

    VastaaPoista
  2. Sitä kummasti tulee häärättyy näitä kivoja juttuja, mitä enemmän noita vähemmänkivoja kasaantuu :-D. Tuolla oottaa vaatekaapin plokkauskin, mutta mutta... :-D
    Kiva kuulla, että joku näitä jorinoita vartoilee :-) <3

    VastaaPoista