ONNENOMIJA

KULTAAKIN KALLIIMPAA...

Hei vaan ja kukkuu. 

Tästä postauksesta on todennäköisesti syytä antaa alkuunsa joku hulluusvarotus ennen ku pidemmälle etenet... 

Eilen ehtoolla, kun tuolla meidän rakennustyömaalla olin santaa lapioimassa, huomasin sokkelin vierestä kaivetussa montussa jotain kiiltävää. Sitä oli ihan pakko lähteä tonkimaan. Kattokaas kun meikäläinen on tämmönen. Sitä kuulee ittestään kaikennäkösiä kommentteja täällä nurkissa, mikä on tietysti ihan ymmärrettävää, mutta sorry vaan, ei vois vähempää kiinnostaa...  mä olen taas tehny löydön :D 

...siinä hän on isommista totkoista siivottuna.  Ihan mahdottoman ihana pala melkosen paksua aaltolasia. Heti kun tämä käteeni tuolta ulkorakennuksen kaivannosta nousi, alkoi päässä pyöriä, että missäköhän tarkoituksessa tämäkin lasi on ollut?? Rakennus on valmistunut 40-luvulla ja oma arvioni on, että lasi on levännyt tuolla ulkosaunan alla siitä asti. Pieni ihana pala historiaa <3

Lätkästään nyt kuva löytöpaikastakin...

Näiltä nurkilta pala löytyi. 

Mulle on niin äärettömän rakkaita nämä historian muruset, joita pelmahtaa välillä esille millon mistäkin. Tämäkin on monen mielestä roska, mutta mun silmään ja sieluun se iski nyt ihan muulla tavalla. Tästä pitää valmistaa nyt jotain näkyvää.

Pesin palasen tiskiaineella, ja johan kiiltää. Kuvassa näkyy hyvin aaltomuoto.

Sitten fimoilin palaselle "kehykset". Koruhan tästä siis alkoi syntymään.

Tätä ruususervettiä olen joskus vuosia sitten ostanut ja muutama vielä jäljellä. Tästä siis decoupage systeemillä lasille tausta.

 

Tähän tapaan. Lakkasin myös mustan kehyksen fimo-lakalla kiiltäväksi. 

 Vielä metallilankaa ristiin rastiin, ja helmiä keskelle...

Ketjuksi valikoitu äitini vanha paksu ketju, joka sopi tähän rouheaan romukoruun vallan loistavasti.

Taas roikkuu kaulassa pala historiaa <3 Toiset tykkää kullasta, toiset romuista. Olkoon se jokaisen oma valinta ja nautitaan kaikki niistä omista jutuista :)

Ihanaa viikonloppua sinulle ja kiitos kun piipahdit <3

-Johanna-