lauantai 30. syyskuuta 2017

VALOA PIMEYTEEN

Se on päivä lyhentynyt jo ihan huomattavasti. Valoja saa räpsiä päälle jo iltapäivän tunteina, että näkee eteensä.
Meikäläisen työhuone oli vielä vailla kattovalaisinta ja sellanenhan sitten oli pakko tuunata.
Meillä on killunut keittiön katossa tämä vihreäksi maalattu retrohelmi...aina... Ihan meikäläisen lapsuudesta asti. Alunperin tämä yksilö on ollut se paloautonpunainen.


Pientä värkkäilyä tällekin halusin ja se tarkoitti tälläkertaa valkoista maalipintaa. Niin ja pientä bling blingiä vanhan kattokruunun helyillä. Tykkään, et siitä tuli just mun makuun täydellinen. 



Sitte on tehty vähän takkihommia. Jos ootte joskus kattonut niitä edellisiä takkeja kun oon väsännyt, niin samaa mallia on jälleesti koottu kasaan.
Ensin valmistui ihanista ihanimman retroruusukankaan takki.


Tämä kangas on melkosen vahvaa vanhaa verhoa. Kuosi on kyllä niin ihana <3
Ihan kaikki osat tulivat tähän takkiin kierrätystavarasta...nauhoja ja nippeleitä myöten.



Vuorikangas on myös verhoa.


... Tiiättekö kun joskus tulee niitä hetkiä, että on parempi pitää tauko. Mulla se ilmeni siinä kohtaa, kun kolmas neula napsahti peräjälkeen poikki. No... Pari kuppia kahvia välillä, vahvempaa neulaa masiinaan ja taas mennään.



 Ja siinä hän on valmiina. Koko on tällä takilla 42/44... Lähempänä tuota 44 taitaa olla :)

Simppeliin malliin kun tekee, niin pääsee nämä upeat kuosit oikeuksiinsa.
Samalla kaavalla värkkäilin myös ystävälle takin.


Sellasta...

Sitä alkaa kaipaileen taas pientä kranssienvärkkäily hetkeä kaiken kangastelun lomassa :) se tarkottaa ennakkovalmisteluna käpyretkeä metsään...


Ei ole muuten syksysen metsän voittanutta paikkaa <3

Ihanaa viikonloppua kaikille <3

-Johanna-



keskiviikko 6. syyskuuta 2017

Koleen kaunista

Ihana, rakas, kaunis syksy on saapunut <3 tänä aamuna kuljettiin Lasse hurtan kanssa ihastelemassa yöllä hyhmään vetäneitä luonnonihmeitä...on se kaunista ja tuoksu taivaallinen. 


Tässä on ollut ihan käsittämätöntä kohinaa, kun on ollut opiskelun, töiden ja vielä näitten omien käsityöräpellysten yhteensovittamisen kanssa aika melkosen kortilla...niin ja tämä perhe-elämäkin vaatii tottakai osansa. Mutta jotain on kuitenkin tullut valmiiksi asti...

Nipsupussukoita tuli taas vähän häärättyä. Näitä kännykän ja muun pikkusälän mentäviä kokoja on paljon kyselty. Näihin kokeilin vetskarisysteemillä pikkutaskua kylkeen, johon ois kiva vaikka avaimet kätkeä, etteivät sen luurin kanssa kolise yhteen siellä pussin pohjalla.





Tämmösiä... Siinä on paloteltu vanhoja verhoja, tyynynpäälistä...mitä kaikkea... Olkahihnat on ohutta nyöriä, jotka on myös kierrätysmatskua, mikä mistäkin löytynyt :)

Pari pitsekoristeistakin versiota oli pakko kokeilla kun nuo ihanat pienet pyöreät pitsiaarteet eksyi käteen jostain. Näissä ei mitään hihnasysteemiä olekaan. 



 Noinikkään... 

Syksyn saapumisen myötä meillä kissatkin on asettuneet hiukan aktiivisemmin sisätiloihin. Sen on saanut tuta myös Lasse, joka on menettänyt oman petinsä Paavon uljaalle olemukselle. No... Meneehän se näinkin :D 


Mukavaa loppuviikkoa... Kiva kun poikkesit <3

-Johanna-

torstai 17. elokuuta 2017

UUSIA TUULIA

Mä oon saanut nyt uuden työtilan...vihdoin. Tätä onkin odotettu yli 23 vuotta. se tunne kun saa rauhassa tehdä ja käyttää ajatustyötä just vaan siihen mitä on tekemässä...kukaan ei huuda "onks ruokaa" tai "keitä kahvia" tai mitään muutakaan...ihan käsittämättömän hienoa. Tilaa on vähän, mutta näistä muutamastakin neliöstä voi olla superonnellinen. 
Tässä fiilistelyn lomassa pykäsin muutaman verhomekon ilmoille.


Kaikki lähti tästä kuppikakkukankaasta, mikä on jotain ihan älyttömän sulosta <3 kiitos vaan taas sinne monien kankaiden äidille tästäkin ihanuudesta ;)

Loppujen lopuksi valikoitui tähän samaan hommaan pari muutakin kangasta, joten mekkoja tulisi siis 3. 


Kaavat piirustellen ja hommiin. Malli on ihanan simppeli kuviollisiin kankaisiin.


Sitten pitsilootan uumenista esiin liinaa sun muuta härpäkettä, vinonauhaa ja nappeja unohtamatta. 


Kädentiet ja kaula-aukon kanttasin nauhalla ja tähän vielä pieni söpöilyrusetti.

Siinä sitte valmiita...






Nämä menee kivasti vielä syksylläkin, kun huiskasee paidan tuonne alle ja vaikka neulejakkua vielä päälle jos oikein vilu iskee :-)

Ihan pakko laittaa yks ihanimmista lahjotuksista ikinä tänne eetteriin...
Kiittämäänkään en ole tästä ja muusta päässyt, mutta suurkiitos nyt ainakin jo tätä kautta sinne asianomaiselle :-)
Eli...

Tämä ihana vanha peite joka nyt koristaa työhuoneen puusänkyä...olen niin rakastunut tähän <3 se vaan on hirmusen kaunis mun silmään.

Sellasia puuhailuja tänään... kiva kun piipahdit ja mukavaa viikonloppua :-) 
Aletaas sit poltteleen niitä kynttilöitä jo eiks vaan ;-) 

-Johanna-

torstai 10. elokuuta 2017

TEIPPAILUA

Heippa! Sitä siirryttiin arjen pyörteisiin tänään, kun jälkikasvu laahusti jälleen koulunpenkille. Ei silti, itsellä sama edessä tuossa ensi viikolla, kun opinnot jatkuu. Arjessa on kyllä monta hyvääkin juttua, vaikka ärsyttääkin välillä heräämiset ja muutenkin kellon kyttääminen. Pysyy ainakin paremmin perillä mitä viikonpäivää eletään, kun sekin tuottaa meikäläiselle loma-aikoina suuria vaikeuksia... johtusko hiusten väristä tuokin ;-) 
No... nyt on kumminkin tehty semmosta uutta hommaa, kun siirtokuvakokeiluja pakkausteipin kanssa. Tämä oli ihan semmonen ekstemporee testi. Juotiin siinä kahvia ystävän kanssa ja puheeksi tuli tämmönen teippikuvajuttu. Pakko kai sitä oli sitten lähteä siltä istumalta kokeilemaan... ja kuten arvata saattaa lapasesta lähti tämäkin. 

Eli tulosteltiin siinä alkuunsa muutamat kuvat. 

Sitten läiskästiin kuvan päälle kirkasta pakkausteippiä ja hierottiin kuvaa teipin päältä lusikalla. 


Sitten koko hoito lämpimään veteen lillumaan. Kun paperi pehmenee, irrotetaan se teipistä. 



Liotusta odotellessa hain varastosta esille tällasen vanhan tuikkuastian ja pesasin sen isommista ryönistä. Sisäosan tuikkupidike oli jo hiukan kokenut korroosiota, mutta mitäs väliä sillä on... elämänjäljet on vaan kauniita. 



Kun paperi irrotettiin teipistä, jäi kuva hienosti teippiin kiinni. Ei muuta kun kuva kynttiläpurtilon kylkeen ja höysteeksi vähän tupsutellen  vintage-mustetta päälle. Aikas kivan näkönen tuli helpolla. 


Toinen kokeilu (ja tämä oli se mikä lähti lapasesta) tuli tehtyä kannelliseen kasipurkkiin... samalla systeemillä. Ihan pakko oli huiskia vanhoja kirjansivuja ja pitsejä ja nauhoja ja maalia ja mustetta ja ja ja... niin...paljon kaikkea mukaan :-)  ihan kivaa piristystä saa kyllä moneen kohteeseen tuolla teippisysteemillä. 


Hei se on muuten marja-aika parhaimmillaan. Mä oon niin hulluna noihin tuoreisiin marjoihin. Ihan loputtomasti voisi syödä ja joka sörsselin kanssa. Josko niistä sais virtaa lehenevään syksyyn. 
Mukavaa loppuviikkoa kaikille ja kiva kun piipahdit <3

-Johanna-


perjantai 28. heinäkuuta 2017

JOKASORTIN NYSSYKKÄÄ


Joskus iskee ihan mahdoton inspis päälle johonkin juttuun, ja sillon sitä on tehtävä...ja vaan tehtävä. 
Se on nyt ilmentynyt täällä erilaisten kassi ja pussikokeilujen merkeissä. Sitä saa kyllä yhdestäkin verhon roikaleesta uskomattoman paljon uutta tehtyä, kun vaan suunnittelee. Tarttis varmaan joskus oikein testata mihin kaikkeen sitä yksi verho riittää...
Näihin tämän kertasiin testailuihin on verhojen lisäksi silputtu ainakin pöytäliinaa ja lakanoita, pitsejä ja nappeja... vähän mitä on käteen osunut tuolta laatikoista.
Nämä on kaikki sellasia ihan simppeleitä juttuja, mitkä sopii tämmöseen kesäfiilinkiin vallan hyvin.


Alotetaas nyt vaikka tällä pikku kapalla... oli niin kiva kuosi, ettei kesään oikein paremmin mikään sopiskaan...


Ja alareunasta löytyi vielä ihanat kukkasuirot joista kassiin sai kivasti kantohihnat.


Vielä pitsiä kylkeen, vuori sisälle ja valmis :-)

Laittelen muut teelmykset tähän valmiina kuvina





Sitten...
Taas tuli innostus noihin nipsupussukoihin. Pikkupaloista saa näitäkin kivasti vinon pinon kasaan. Näitä voisi tehdä ihan loputtomiin :-) tässä on kahta eri kokoa testauksessa.





Noinikään... :-)

On muuten ollut huikeen hienoja iltoja... olin eilen puoli kymmenen huittereissa tuolla happea hakemassa ja taivas oli niin kaunis ja ilma ihanan lämmin. Kyllä kesäillat on niin täynnä taikaa kun ne näyttää oikein parastaan. Saataisipa nauttia näistä vielä pitkään.




Ihanaa heinäkuun loppua ja kiva kun poikkesit. <3

-Johanna-

perjantai 14. heinäkuuta 2017

Lomailun loppu

Hei vaan, kyllä täällä hengissä ollaan :-D 
Erinäistä lomailua tullut vietettyä ja nyt olis se hetki kun tarttis saada jotain aikaseksikin... koulutehtäviä odottaa ihan sivukaupalla ja muitakin töitä ihan riittämiin... jos nyt kumminkin jotain pientä kivaa ennen niitä aherrusia :-) 


Kattokaas ku mä oon saanut tämmösiä "holkkeja"...vai millä nimellä he nyt kulkeekaan. Nämä on purettu vanhasta infrapunalampusta. Aika kauniita mun mielestä. Näistä jotain koruajatusta virittelemään.

Mun oma suosikki kaikissa korujutuissa on kaikki erilaiset ketjut. Ensimäiseen holkkikoruun kokosinkin kaikkia erilaisia ketjunpätkiä joita on kertynyt varastoon. 


Näihin lisäilin pieniä avaimia. Nekin on ihan mun suurimpia suosikkeja, jotenkin symbolisia... avaimet uusiin mahdollisuuksiin...tai jotain :-) 


Tuo keskimäinen isompi avain on vanhasta lipastosta, muut ovat ihan kauppatavaraa. 

Toiseen holkkiin tuli myös vähän ketjua ja vanhoista korviksista purettuja osia...




...noin


Yläosaan memory-vaijeria.

Tässä sitten valmiit:



Näin... kyllä mä sit tykkään kun romuista saa nyppiä uutta kasaan <3 uniikkeja ja ihan kauniita näistäkin tuli. 

Jaahas, josko sit seuraavaksi siirtyis taas tonkimaan noita kangasvaraston antimia ja hakemaan sieltä inspiksiä...ai niin ne koulutehtävät... no... kattellaan :-D 

Aurinkoista heinäkuuta kaikille <3

-Johanna-