KAMARIN KOHENNUSTA

On se ihan mielettömän upeeta miten ihanat ilmat vielä on osunut tähän muuten jo syksyn tuoksuiseen elokuun loppuun. 

Yläkuvan kaunistakin kauniimpi verkonkutoja nautti myös parvekkeella auringonsäteistä. Joka kerta tämän taiteen tekijät pysäyttävät ihastelemaan. Voi kyllä minä niin rakastan hämähäkkejä <3

Mökkerökuulumisia... Joo. Seuraavaksi olisi kurkistus kamarin puolelle.
Eli kamarin remppa aloitettiin tuolla jo aiemmassa postauksessa kertomallani pönttöuunin purkamisella. Kun lämmityssysteemit saatiin päivitettyä, puhdistettiin katto ja maalattiin se valkoiseksi. Tämän jälkeen alettiin laittaa seiniä kuntoon.
Kun talo on ollut asumaton vuosia on selvää, että pinnat vaativat enemmän tai vähemmän reerausta.

Tässä kuvassa näkyy alkuperäinen tapetti ja lattia. Seinissä oli siis levyt ja vaaleanpunainen tapetointi. Lattiassa oli päällysteenä petrolin värinen huopamatto. Suunnitelmia tehtiin taas... monta. Lopputulema oli se, että kurkataan miltä väliseinän hirret näyttävät ja mietitään sitten lisää.

Hyvältähän ne näytti. Eli ei muuta kun pahvit ja paperit pois ihanan hirsiseinän edestä. Koska meikäläisen pää on mitä on, niin pakko oli säästää pala vanhaa tapettia... pala talon historiaa.  

Näin hieno seinä sieltä paljastui <3

Isommat lommot ja tikut hioin pois ja sitten öljyä päälle. 

Ennen ja jälkeen....Saatiin siitä aika paljon erilaista tunnelmaa aikaiseksi. 

Päätyseinää ei lähdetty purkamaan levyistä. Lommot tasoitettiin massalla ja valkoinen pohjamaali sutaistiin päälle (sutin varressa isäni, korvaamaton remppareiska <3 ). Olen jo monta vuotta haaveillut valokuvatapetista, mutta eipä ole sopivaa seinää ollut meikäläisen asunnoissa. Nyt olisi siis aika toteuttaa tämäkin haave. 

Ihanaakin ihanampi kukkatapetti löytyi Terrasta, ja sopii täydellisesti hirsiseinän kaveriksi kamariin. Asentaminenkaan ei ollut yhtään niin hankalaa mitä ajateltiin ennen työhön ryhtymistä. Neljästä palasta koottiin seinä uuteen uskoon. Hukkapalojakin jäi vielä myöhempiä tuunailuja varten säilöön.

Onneksi lattian huopamatto ei ollut liimattu kiinni, vaan lähti ilman suurempaa kipuilua pois hyväkuntoisen lautalattian päältä. Maali oli lattiasta ihanasti patinoitunut ja saa jäädä sellaiseksi miltä luuttuamisen jälkeen näyttääkin.
Mökkerön kalustoon kuului ostohetkellä tuo kuvassa näkyvä ihana lipasto. Se sai myös kevyttä öljykäsittelyä osakseen ja sopii nyt täydellisesti kamarin kokoonpanoon. Kyllä mää nyt tästä niin kauheesti tykkään <3

Tämä on varmaan kulunein klisee ikinä, mutta syysillat kyllä on vaan niin ihania etten saa niistä tarpeekseni. Parhautta on tämä aika, kun karvakuonokin pääsee vielä lämpimään luonnonveteen uimaan ja voi valutella märät kutrinsa kuivaksi auringonlaskussa ihmetellen maailman kummaa menoa.

Ihanaa viikonlopun jatkoa kaikille :)

-Johanna-

AARTEITA

Nyt on tehty muuttoa. Kerrostaloelämää tuli vietettyä puolitoista vuotta ja se riitti enemmän kun hyvin. Ei sovi meikäläiselle ja piste. Nyt on uusi koti ja elämä kullan kallis, josta kootaan loppuelämän palaset kokoon. Olen kiitollinen <3

Tavaraa kun on tuunaajan taloudessa enemmän kun kenenkään järki-ihmisen pirtissä, niin mökille siivosin tilat käsityöjutuille. Siinä sivussa tuli sitten esille myös aarteita mökin vintiltä vastaan. 

Huippu ihana aarre on möllötellyt kaikessa hiljaisuudessa suojakopan alla varmaankin toooosi monta vuotta. Tämä kaunotar on vaan niin upea, ettei millään malttaisi olla  kokeilematta...mutta vielä ei ole hänen aikansa. Meidän aikamme tulee vielä kunhan saadaan kiireellisimmät projektit pois jaloista. 

Kaunottaren kätköistä löytyi pieniä aarteita lisää. Tämä ihana neulasetti on aivan upea.

Sen kaverina laatikosta löytyi myös hieno tikkuaski.

Itselle ihan uusi tuttavuus oli tämä yllätys, joka löytyi purujen joukosta. Jonkinsortin valaisin tämä pieni on ollut...ehkä lasten lelu? Enpä tiedä, mutta suloinen yksilö menneeltä ajalta.

Syksy tekee tuloaan. Omat käsityöprojektit ovat nyt keskittyneet pääasiassa noihin remonttipuuhiin, mutta ihanista lanka-aarteista yhdet villasukat sentään tuli tehtyä ja kuumimpina hellepäivinä tottakai.

Huhtikuussa aloitin työni virikeohjaajana vammaistyön parissa. Alalla olen ollut vuodesta 2013 ja nyt sain vakipaikan toivetyöhöni. Kiitollisuuslistallani tämäkin juttu on kirkkaasti kärkipäässä. Asiakkaiden kanssa on aloiteltu syksytunnelmia kierrätystyön parissa.
Lahjoituksena saamani puiset rinkulat tulivat nyt hyvään käyttöön, kun saivat vähän maalia ja kuvioita pintaansa. Vanhoista kankaista leikeltiin iloisen porukan kanssa suikaleita lisukkeeksi.

Helmiä, höyheniä ja nappeja vielä, ja upeita syyssieppareita saatiin pitkä rivi. 

Sitten saapastelemaan sateeseen <3 Lisää kuulumisia seuraavalla erää. Heipsan hei ja pitäkää huolta toisistanne.

-Johanna-

KESÄSESTI

Tänään on nautittu hellepäivästä monenmoisin menoin.

Mökkeröllä herätty karvakamun kanssa uuteen aamuun ihmettelemään mitä tänään keksitään. Täällä on ihana puoli siinä, että torppa pysyy melko viileänä vaikka helteet hellii. Aurinko ehtii sen verran laskea puiden taa että kuumin porotus jää sille tielleen.

Aamupalaa ääntä kohti ja pihalle. Klapit pitäisi saada sisälle. Sitä ennen pitää kuitenkin tehdä jonkunsortin siivous ulkorakennuksen lattialle. Meillä on täällä nimittäin viihtynyt kesän ajan melkoinen lauma lepakoita. Aivan äärettömän hienoja ja upeita eläimiä. Mielenkiinnolla seurattu tätä seurakuntaa ja heidän touhujaan. Pikku miinus kuitenkin tuo papana määrä mitä tämä sakki saa aikaiseksi...sitä on...PALJON. Eikä siinä vielä kaikki, sillä lisäksi katonrajasta on sadellut heidän onnettoman pieniä jälkeläisiään melkoinen määrä.

Tänään on nyt joukko hiljentynyt ja ilmeisesti jälkikasvu siihen malliin kasvatettu, että he ovat ottaneet siivet alleen ja vaihtaneet maisemaa. On se luonto vaan hieno ja ihmeellinen.
Lattia harjattu ja klapeja sitte vaan liiteriin... Ei kyllä montaa kottaria jaksa kärrätä tällä helteellä, huh huh.

Jeps... Jatketaas sitte tätä remppa päivitystä. Viime postauksesssa laitettiin lämmityshommia kuntoon niin jatketaan nyt lämmittelyillä ja siirrytään saunaan. Täällä mökkeröllä on aikanaan sauna rakennettu alakertaan, eli on ns. Kellarisauna. Ostohetkellä sauna oli purettu kokonaan, eikä nurkassa nököttänyt kuin läpiruostunut pata ja kiuas.

Seinänä oli muurattu tiiliseinä joka purettiin pois ihanien luonnonkivien edestä. Kellaritila on niin kiva kun koko pytinki on tehty kallion päälle ja kellarin käytävänkin seinät on siis kalliota ja isoa luonnonkiveä.

Ei muuta kun ryjät pihalle...

Kiuas oli vielä ihan käyttökuntoinen joten se sai jäädä. Pata löytyi tori.fi:stä. Molempiin vedettiin uusi musta pinta. Hyvältä näyttää.

Seinille sutaistiin vaaleaa laastia, jotta karu kellaritunnelma säilyisi. Muurattu tiilipykälä saa myös jäädä sellaisekseen.

Ja vielä aika tärkeä osuus...ne lauteet. Monenmoista suunnitelmaa niistä tehtiin ja mitattiin ja säädettiin. Lopputulema oli se, että päädyttiin askartelemaan lauteet hirsimökissä olleista mattopuista.

Osat pihalle ja suunnittelemaan. Näissä on ihan äärettömän kauniit muodot.

Lankkua lauteisiin löytyi myös paikanpäältä, sillä mökkerön vintillä oli nämä ihanat vanhat lommoille kävellyt 25cm leveät lattialankut hienosti orrella odottamassa.

Siitä se lähti...

Mattopuiden alta löytyi vuosiluku 1898, eli ei ihan uusimaisia puita olla lauteisiin tälläämässä.

Kaidepuu löytyi puuliiterin seinältä, jonne sen on joku joskus aikanaan ripustanut kuivumaan. Asiantuntijaraati totesi sen olevan omenapuuta.

Musta saunavaha kuorrutus ja valmista.

Tykkään...paljon. Ihan oikein rakastuin näihin. Löylyt ovat mitä parhaimmat. Nämä jutut kun jostain vanhasta saa jotain ihan mielettömän hienoa ja toimivaa saa minut kyllä tosi iloiseksi.

Sellasta saunaremppaa...

Tänään tehtiin iltalenkki pojan ja karvakorvan kanssa ihanalle Koskeljärvelle. On se vaan niin äärettömän kaunis <3

Ihanaa kesänjatkoa ja jatketaan taas ensi erässä :)

-Johanna-

JOTAIN MUUTA

Heippa kaikki... Täällä heräillään pikkuhiljaa parin vuoden horroksesta ja keräillään tämänhetkisiä kuulumisia kasaan. parissa vuodessa on ehtinyt tapahtua monenlaista kun on kääntänyt elämän kokonaan ympäri ja ravistellut sitä niin että hiukset tippuu päästä. Eipä niistä sen enempää jauhamista, vaan haluan ihan alkuun kertoa suuresta toiveesta joka on toteutunut tässä viime lokakuussa, nimittäin omasta mökistä...piilopirtistä...luomisentuskan tyyssijasta MÖKKERÖPÖKKERÖSTÄ. Tulevissa postauksissa tullaan mitä luultavimmin seurailemaan tätä ikuisuusprojektia hulluine tuunauksineen useasti :)

Kaikki siis alkoi syyskuussa 2018, kun isäni oli bongannut netistä ilmoituksen Eurassa sijaitsevasta mökistä. Kuvia selailin ja soitin isälle takaisin, että tuota mennään katsomaan heti. Niin...sitä päätä se olikin selvää, että se olisi minun. Niinku rakkautta ensi silmäyksellä. 

Se on kumma miten jotkut asiat vaan tuntuu heti niin oikeilta... Just siltä mitä just minä tarvin. Se on vähän niinku ihmisten kanssa sama juttu. 

Tähän pakettiin kuului siis neljä eri rakennusta; itse punainen tupa, paja, hirsimökki ja autotalli/varasto. Piha on kalliota ja metsän ympäröimä. Paikka oli ollut asumaton n. 12 vuotta, eli remppailu odotti siis tekijäänsä.

Näinä heinäkuun helteinä onkin mukava aloittaa viime syksyn muistelut lämmityspuuhista:

Koska talvi oli edessä, tulipesien toimintaansaattaminen nousi kiireellisyyslistalla ykköseksi. Nuohooja siis paikalle ja hormien tila selväksi. Piippu sai käyttöluvan ja niinpä keittiön puuhella testattiin varovasti. Pienen tuprauttelun jälkeen veto lähti luistamaan ja huraa huraa hellan todettiin olevan toimintakuntoinen. Isä askarteli piippuun myös hatun.

Hella puunailtiin yltä ja alta. Luukut käsiteltiin grafiittivoiteella.

Ja kyljet maalattiin vanhan punaiseksi.

Lopputulos oli oikein oikein onnistunut.

Kamarissa olikin lämmitystilanne toinen... Vanha matala pönttöuuni oli oikeinkin kaunis, mutta siihen oli lisätty aikanaan sähkövastus niin kuin monessa paikassa on tehty. Päätettiin purkaa vastukset pois ja kokeilla saisiko muurista toimivaa yksilöä. 

Purkuhommat paljastivat karun totuuden. Muuri oli aivan hapertunut sisältä, joten purkutuomio oli ainoa vaihtoehto. Eikä muuta kuin toimeksi...

Tyhjää tuli ja yllättävän nopeasti, vaikka pelättiin hommassa lähtevän loputkin järjenrippeet. 

Isovanhempien perintökalleus saisi päästä nyt viimeinkin arvoiseensa paikkaan ja korvata pönttöuunin paikan. Tämä äärettömän rakas ja kaunis Högforssin kamiina on kuulunut lapsuuteni mökkireissuihin Merikarvialla ja nyt se muuttaa tänne mökkeröpökkerön kamariin ilahduttamaan ja tuomaan lämpöä. 

Pientä tuunailua myös tämä kaunotar vaatii kylkiinsä...

Vähän krassailua ja puhdistusta ja lopuksi grafiittivaha toi oikein kauniin pinnan tähänkin.  Vanhaan pohjaan laitettiin laatoitus.

Jottei hommat liian helpoksi mene, löytyi pientä pähkinää purtavaksi hormista joka oli muurattu tukkoon. Onneksi isään voi luottaa ja tämäkin hoitui melko kivuttomasti, hetkellisten voimasana ryöppyjen tahdittamana.

Siinä lämmitysyksikköjen tuunailuja tällä erää... Jatketaan seuraavassa postauksessa lisää remppatuunauksia :) Nyt koiran kanssa ihmettelemään iltaan tulisiko peura vastaan lenkkipolulla. Ihanaa olla taas hereillä :)

-Johanna-