TUPLANA
Aurinko armas, kyllä se vaan pistää mielenkin valosammaksi. Ihanaa loppuviikkoa jokaiselle :-)
Nyt on täällä matalassa majassa koeteltu psyykkisiä ja fyysisiä rajoja. Alotetaan vaikka niillä fyysisillä.
Kuva puhukoon puolestaan...
Leikatun ranteen ja löysiä välilevyjä omaavan ihmisen järjenjuoksussa täytyy olla jotain pahasti klenkollaan, kun tämmösiä kivenkokkareita täytyy muljata. Hengissä kuitenkin jotenkuten, ja tästä se vasta alkaa... :-)
No sitten niihin psyykkisiin.
Eli ensimmäistä kertaa kohta 34 ikävuoteni aikana kokeilin tuplalukollisia nipsupusseja. Voin kertoa, että minä en ole se ihminen joka laittaa kyseisestä toimituksesta ohjeistussarjakuvaa eetteriin. Muutama hiukan rumempikin sana pääsi ilmoille ennen ensimmäisen pussin valmistumista. Kyllä osasi olla syntymäblondille hankala tehtävä saada kaikki osat oikeinpäin ja kohdilleen. Loppujenlopuksi homma ei ollut yhtään hankala, kun pääsi asiasta jyvälle ja lopputulokseksi tuli 4 ihan onnistunutta pussukkaa.
Eli tällanen 8cm nipsu...
Tämä ensimmäinen on valmistunut farkunlahkeesta.
Seuraava on raidallista samettia. Uskokaa tai älkää niin tästä kankaasta olen tehnyt teinivuosina itselleni housut...voi herranen aika :-D kivat värit kyllä, tykkään.
Tässä jälleen samettia. Painettu kirjava kuvio on kimaltavaa. Kivat värit tässäkin. Kankaan alkuperästä ei ole mitään muistikuvaa. Useamman vuoden on kuitenkin tilkkulaatikossa pyörinyt.
Tämä vintagehelmi on toooosi vanha ja ihan oma lempparini. Tätä on tilkkulaatikossa myös pyörinyt palanen monta vuotta. Muutama pussi siitä on valmistunut aijemminkin. Kankaan alkuperästä ei ole tässäkään tapauksessa mitään havaintoa.
Semmosia hääräyksiä tähän väliin.
Täällä ilolla odotellaan ensi viikkoa, kun välillä pääsee nauttimaan työniloja ihan huippuporukan kanssa vammaistyöhön. Se on maailman parasta mielenterapiaa <3
Kiva kun kävit kurkkaamassa, palaillaan pian asiaan :-)
-Johanna-
Nyt on täällä matalassa majassa koeteltu psyykkisiä ja fyysisiä rajoja. Alotetaan vaikka niillä fyysisillä.
Kuva puhukoon puolestaan...
Leikatun ranteen ja löysiä välilevyjä omaavan ihmisen järjenjuoksussa täytyy olla jotain pahasti klenkollaan, kun tämmösiä kivenkokkareita täytyy muljata. Hengissä kuitenkin jotenkuten, ja tästä se vasta alkaa... :-)
No sitten niihin psyykkisiin.
Eli ensimmäistä kertaa kohta 34 ikävuoteni aikana kokeilin tuplalukollisia nipsupusseja. Voin kertoa, että minä en ole se ihminen joka laittaa kyseisestä toimituksesta ohjeistussarjakuvaa eetteriin. Muutama hiukan rumempikin sana pääsi ilmoille ennen ensimmäisen pussin valmistumista. Kyllä osasi olla syntymäblondille hankala tehtävä saada kaikki osat oikeinpäin ja kohdilleen. Loppujenlopuksi homma ei ollut yhtään hankala, kun pääsi asiasta jyvälle ja lopputulokseksi tuli 4 ihan onnistunutta pussukkaa.
Eli tällanen 8cm nipsu...
Tämä ensimmäinen on valmistunut farkunlahkeesta.
Seuraava on raidallista samettia. Uskokaa tai älkää niin tästä kankaasta olen tehnyt teinivuosina itselleni housut...voi herranen aika :-D kivat värit kyllä, tykkään.
Tässä jälleen samettia. Painettu kirjava kuvio on kimaltavaa. Kivat värit tässäkin. Kankaan alkuperästä ei ole mitään muistikuvaa. Useamman vuoden on kuitenkin tilkkulaatikossa pyörinyt.
Tämä vintagehelmi on toooosi vanha ja ihan oma lempparini. Tätä on tilkkulaatikossa myös pyörinyt palanen monta vuotta. Muutama pussi siitä on valmistunut aijemminkin. Kankaan alkuperästä ei ole tässäkään tapauksessa mitään havaintoa.
Semmosia hääräyksiä tähän väliin.
Täällä ilolla odotellaan ensi viikkoa, kun välillä pääsee nauttimaan työniloja ihan huippuporukan kanssa vammaistyöhön. Se on maailman parasta mielenterapiaa <3
Kiva kun kävit kurkkaamassa, palaillaan pian asiaan :-)
-Johanna-
Taidat olla siis myös kivenpyörittäjäsukua ja jääräpäistäkin, kuulostaa tutulta! Ihanat nuo pussukat, mullakin olisi nuo kehyskukkaron lukot ja kankaat valmiina, inspis on puuttunut jo tovin, mutta ehtiihän sitä...
VastaaPoistaJuu en tiedä mikä noissa kivissä onkin niin ihanaa... kakarasta asti olen kiviaidan kiviä kääntänyt ympäri ja ettinyt viime vuosisadan aarteita. Vanha kansa kun on kätkenyt jos jonkinmoista sälää kiviaidan uumeniin... lääkepulloja, posliiniastioita ym. Kivenpyörittäjä on siis ihan just osuva termi :-D... välillä kyllä vilkuilee selkänsä taakse, että montako naapuria on kummastelemassa taas tämän kylähullun touhuja :-D
VastaaPoistaTuo on kukkarohomma on kyllä just sellasta, että pitää inspistä olla että pääsee alkuun... kesällä noitakin on kiva värkkäillä ulkona :-)
Noiden kivien kans leikkiminen on hyvää hyötyliikuntaa :D Sovitte Tainan kans hyvin samaan sukuun :D Täällä vaan ihailen hommianne :D
VastaaPoistaSe on kyllä taivaan tosi, että tietää tehneensä kun kivikavereitten kanssa muutaman tunnin tuolla pihalla painii. Juu Taina on kyl kruunaamaton kivikuningatar... se loihtii niist varmaa joskus vielä linnan :-D mä en ossaa ku laittaa kivii kasaa ja siirrel paikast toisee, mut kyl tähän kivihullujen sukuun seki sopii oikee hyvi :-D
VastaaPoista