ONNENOMIJA

JOULUKÄYNNISTELYY

pikkuhiljaa alkaa jotain punasta ja joulusta näkymään täälläkin torpassa... 

Nyt vähän niitä näkymiä tännekin.

Tää tonttuporukka on ihan 100% joka joulu meidän kodissa läsnä. Joku voi muistaa, että kuvailin nämä viime joulunakin. Nää on perintöä isovanhemmilta, joiden joulussa nämä punahatut ovat viettäneet ennen tätä jo monta vuosikymmentä. Mun mielestä nää kuvastaa meidän perhettä ja läheisiä hirveen hyvin... vähän on pipot vinossa ja rillit kenossa, toiselta rapisee jo maali toisen harventuu hiukset...kaikki erilaisia, mutta silti samaa sakkia <3

Sitte nää köökin verhot. Viime vuonna siirryin värikkäistä jouluverhoista tähän valkoiseen vaihtoehtoon. koristuksia ja muuta on niin paljon ympärillä, että jotenkin kaipasi verhoihin rauhaa. Nämä on siis vanhasta lakanasta ommeltu. Nauhoina pitsiverhon suikaleet ja punaista silkkinauhaa... Ei siis kovin kalliit verhot, kun nauha maksoi oikein euron paketti  ja muut tarvikkeet löytyivät kangaskasasta kotoa. 

Seuraava "tuunaus" tuli olkkarin ikkunaan, nimittäin mummun vanhat huopatabletit pääsivät keikkumaan valkoisen verhokapan kaveriksi. Näissä on niin kauniit kuviot, ettei meidän pöydillä säilyisi kyllä valkoisena ja kauniina, joten ikkuna oli parempi vaihtoehto :) on muuten kauniit kun ulkoakin kattelee.

Sitten... kesällä hajosi kauan vaalimani aurinkokennolyhty, jonka olin voittanut päiväkodilla työskennellessäni työporukan arpajaisista. Tämä on ollut erityisen rakas muisto, joten säästin (yllätys yllätys) metallikehikon. Tänään nyt sitten täytin sen harmailla joulupalloilla ja pukkasin olkkarin ikkunalle. Ihana tuo patinoitunut metalli <3

Ja vielä samaiselle ikkunalle tämä valoilla ja helmillä höystetty maljakko. Tässäkin tuunausta sen verran, että toinen helmiketju on otettu talteen vanhoista jouluvaloista.

Ja tommonen jouluikkuna siitä sitte olkkariin tuli. Kuva on huono, mutta olen tyytyväinen lopputulokseen. 

Ihana ystäväkin poikkesi pikku junnujen kanssa ja toi joulutunnelmaa myös mukanaan. Tämä kaunokainen pääsi asumaan vanhaan orkidean ruukkuun <3.

Vielä tämä <3 ... ostin nämä keijuvalot kun tyttäreni oli 1v. eli....öööömmmm...12 vuotta sitten. Nämä löyty vahingossa tuolta muitten romujen joukosta ja toimivatkin vielä! Mä niin rakastan näitä...tytär ei enää :-D, mutta onneksi saan ite vielä fiilistellä näitä ja muistella sitä aikaa kun lapset vielä toivoi lahjaksi karkkia ja leluja eikä elektroniikkaa mistä ei yli 34-vuotias edes ymmärrä mitään...muuta kun hinnan jossa on ihan liikaa numeroita. 

Tämmösiä pikku valmisteluja täällä torpassa aloteltu. En tiiä olisko noilla elukoillakin joku jouluboogie päällänsä, kun kissat on viihtyneet niin tässä muun porukan kanssa viime aikoina.... vai olisko se vaan toi pakkanen mikä pitää katit tossa kyljessä kiinni :-) tiedä noista, mut on ne aivan ihania <3

Palataan taas pian uusiin joulutunnelmiin. Lämmin kiitos kun poikkesit!

-Johanna-