ONNENOMIJA

PAKKOLOMA

Kun on kauheesti tekemistä ja semmonen pahalaatunen "tarttis-tauti" on päällänsä, nii siihen vaaditaan joku stoppi mikä pysäyttää edes hetkeks. Meillä näitä lomantarpeen ennusmerkkejä tuli sekä isännälle, että meikäläiselle samana päivänä. Sillon aamuhommat alko näin... 

Ukko lähti pihalle hommiin ja alkajaisiks huomas, että kissa oli oksentanu hitsausmaskin sisälle ja siinä sivussa myös kintaitten päälle (ihan hyvä tsäkä sinänsä että huomas ennen kun päähänsä ton kapistuksen sovitti). Kai siinä oli yön tunteina mutusteltu joku vesirotta tuolta ojalta, ja aamuyöstä päätetty tyhjentää ylimääräset parempaan säilöön... eli tohon maskiin. Täytyy sanoa, etten oo hetkeen nauranu yhtä paljon :-D. Ystäväni sanoja lainatakseni, kyllä lemmikit on rentouttavia :-D.

 No, mutta hymy hyyty kyllä melko pian, kun alotin omat hommat... saumuri hienosti hollilla ja enää piti joku kankaan klappu nostaa lattialta... juu kyl nostinkin, mut samalla mun hiukset takertu saumurin langanohjaimeen (tai mikä se korkee antenni on). Mitä enemmän riuhdoin, sitä piukemmassa pää oli... ei muuta kun huutamaan kakarat apuun. Ei siitä silti apua paljon ollu, kun oli ne langatkin sotkeutunu hiusten joukkoon. Raakasti vaan repien loppujen lopuksi siitä pää irtosi...ja hiukset. Nyt nauro enää lapset. 

Kuvassa jo siistitty versio karvatollosta. 

...sinä päivänä ei ommeltu... eikä hitsattu. Selvästi merkit osotti, että nyt tarttis vähän stopata välillä. Pakkolomalle mars! Onneksi päästiin seuraavana viikonloppuna järvelle anopin poppoon kanssa latautumaan. Tuli kyllä tarpeeseen.

Yksi pikkuprojekti tuossa tuli kasattua tuunausrintamalla... 

Olen saanut tämmösen pikkulaukun pelastettua roskakuormatuomiolta... 

Päälinen on jotain nahkajäljitelmää, joka oli "sulanut" ihan tahmaksi vuosien saatossa.

Laukun malli on ihana. Nipsulukko ehjä ja siisti. Pientä ajan patinaa, mitä tämän ikäsellä laukulla jo täytyykin olla.

Sisäosakin oli siisti ja ehjä.

Tähän päälisen tahmapintaan ajattelin kokeilla decoupake tekniikkaa. Olen saanut vinon pinon ihan mahdottoman upeita servettejä lahjoituksena, suurkiitos niistä :-)  tähän valikoitui tyttären ehdotuksesta ruusukuvio. Pinta sai jäädä tarkoituksella särölle, ajan patinaa kuvaamaan.  Lopuksi liimasin päälle pinkin rusetin. 

Perheen teini tämän nipsusen sitten omi itelleen kynsilakkojen säilytykseen. Ihme kyllä, kun meidän mieltymykset pakkaa pahasti yleensä menemään ristiin :-D.  Olen tyytyväinen. Laukku sai uuden elämän roskalavan sijaan, ja siitä tuli kyllä aikas söpönen. 

Meikäläinen lomailee nyt pari viikkoa parhaalla mahdollisella tavalla, eli töissä vammaistyön puolella :-) mahtavia tyyppejä ja yllätyksiä riittää joka päivälle :-) kyllä tässä silti ehtii vielä kotonakin jotain värkkäillä, että palataanpa asiaan taas pikapuoliin... ellei olla jääty saumuriin tai muihin härveleihin jumiin ;-)  HEIPPA <3

-Johanna-